IRC-Galleria

Prinsessa Ryysynen sanoo:
miks mulla ei vois olla joku hieno sukunimi
Yo! sanoo:
heh... hanki sellainen
Prinsessa Ryysynen sanoo:
Niin, saahan sen vaihtaa.
Yo! sanoo:
mulla on ihan sopivan hieno
Prinsessa Ryysynen sanoo:
sulla on
Yo! sanoo:
sun pitää hankkia joku ranskalainen mies vaikka
Yo! sanoo:
vai minkälaisen nimen sä haluaisit?
Prinsessa Ryysynen sanoo:
minä en mitään miehiä hanki
Yo! sanoo:
etkö aatellut
Prinsessa Ryysynen sanoo:
no en todellakaan

Eikä siihen todellakaan ole mitään hetkellistä syytä, vain universaali tietoni miesten todellisesta luonteesta. Ja kai ton oikeasti tietää jokainen nainen?

Arrgh. En tykkää miehistä!

Alltså hur dum får man vara??????

P.s.

Lisäksi mun hiuksissa kasvoi koita.

Heräämisen jälkeen tuli ihan kamalan ahdistava olo. Olin nähnyt jotakin tosi kauheaa unta. Sitten uni palaa mieleen. Näin sellaista unta, että kesä oli jo mennyt, enkä minä ollut huomannut mitään. Lehdet vaan alkoivat yhtäkkiä kellastua ja ilma viiletä. Noh, onneksi nyt on vasta helmikuu. Mun täytyy olla tosi tarkkana, etten missaa mitään.

Prinsessa Ryysynen sanoo:
mulla on kylmä
Saija sanoo:
tuus mun viereen ja nukutaan yhdessä tämä yö
Saija sanoo:
huomenna ei tule oleen helpompaa
Saija sanoo:
mutta kaksin se on helpompi kestää
Prinsessa Ryysynen sanoo:
joo
Prinsessa Ryysynen sanoo:
nii on

Ne, jotka ovat yksin, ovat luovempia.
Yksinäiset kirjoittavat sydäntäsärkeviä ja riipaisevia riimejä
loputtomasta yksinäisyydestä ja olemattomasta rakkaudesta.
He vuodattavat satamiljoonaa näkymätöntä kyyneltä
ja hymyilevät bussissa
enminämitäänkaipaa-hymyä.
He valehtelevat.
Oikeasti heillä on valtava sylinkaipuu.
He menevät nukkumaan.
Sellaista se on.
Yksin.

Nälkä taas ja ajatus vanhenemisesta kauhistuttaa minua.

Ekku heräsin aamulla. Sitten vähän aikaa koomailin, jonka jälkeen lähdin kouluun. Luento oli jotenkin tosi kiva tänään. Sitten menin syömään riisiä ja possukastiketta intialaisittain ja jätin vähän, kun oli sitkaleita. Sitten kävelin M:n kanssa kaupungille ja mentiin elokuviin - THE HOLIDAY. Ei sitä esitetä enää missään muussa kaupungissa kuin tässä meidän pienoisessa kotikaupungissamme, mutta oli todellakin onni, että sitä vielä täällä satuttiin esittämään, sillä se elokuva sai mut vähän kyynelehtimään onnesta pimeässä salissa. Se oli nimittäin aika ihana elokuva. Ja Kate - ah, se nainen on niin suloinen!

Elokuvan jälkeen kävin töissä toivottamassa tytöille maailman kivointa ystävänpäivää ja Arnoldsissa donitsilla.

Eipä mulle tänään sitten sen kummempaa.