IRC-Galleria

facebookin chatissa tapahtunutta:

Helmi
hei siskoni

Me
no hei

Helmi
miten päiväsi on mennyt? :D:D :D:D :D:D

Me
millon susta on tullut noin mukava mulle
anteeks?? mikä sua vaivaa??
päivä on mennyt hyvin.
kiitos kysymästä rakas sisko!!!
on ollut ikävä sua!!
olin yhen kaverin luona ja me tehtiin vohveleita pihalla.
mitä sää oot tehnyt?

Helmi
noooo en mitään.käytiin lampilla mutta tuli kiire takaisin koska piippiip piippiip ja piiip piipp piip.ja heräsin vasta 12:40
oliko hyviä vohveleita?

Me
oliko b mukana?
oli hyviä vohveleita
eikäää miten sää niin myöhään pystyit herätä???

Helmi
noooooo tottakai se oli mukana. MITÄ SÄÄ OIKEEN KUVITTELET!!! tommoset tyhmät kysymykset ärsyttää mua niiiiiin paljon!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
no miten en ois voinu herätä noin myöhään

Me
no niin, johan sieltä kuoriutuu esiin se vanha helmi :D:D
mietin jo että ootko syöny sieniä :D:D

Helmi
hahhha

minä olen tässä. katson kun ilta-aurinko siivilöityy vielä vihreiden koivunlehtien läpi näyttäen sadunomaiselta. kuulen, kun joku rapistelee kallionkolossa. joku pelottava olento. tai sitten pudonneet lehdet ovat heränneet henkiin, ne haluavat korvauksen siitä, että ovat jo lakastuneet, vaikka on vasta heinäkuu. lehdet ovat raivoissaan: "miksi meitä ei enää ole olemassa? miksi meistä jäi jäljelle vain rapiseva sielu, katkennut ruoti ja kuivahtanutta lehtivihreää?"

olen kuin lehti. minunkin lehtiruotini on murtunut, sitä ei voi enää mitenkään korjata. "pysyisinpä vahvana, olisinpa maailman vahvin tyttö!", minä huudan toivomukseni tuuleen, mutta kukaan ei vastaa. kukaan ei tietenkään vastaa, koska se ei ollut kysymys. minun pitäisi opetella kaikki maailman kielet, tietää kaikki maailman viisaudet, haistaa kaikki maailman tuoksut, kiertää kaikki maailman paikat, enkä minä siltikään olisi tyytyväinen. minä tahdon enemmän. tahdon olla enemmän kuin kaikki muut yhteensä. tahdon olla jotain niin erikoista, että sitä on mahdoton kuvailla. haluan tehdä kaiken, haluan olla rohkea, mutta se on vaikeaa kun on jo lakastanut.

ihmiset marssivat ylitseni jonossa. heille olen näkymätön.

junassa matkalla helsinkiin minä käperryin kahdelle penkille nukkumaan yhtä notkeasti kuin kirahvi kiipeää puuhun. konduktööri herätti minut tönäisemällä olkapäähän: "mistä sä oot tullu?" hieman unenpöpperöisenä vastasin tulleeni kyytiin kannuksesta. "mut on mulla lippu!", sanoin ja aloin kaivaa laukkua, johon oli aiemmin samana iltana silittänyt kiinni suomen lipun silitysraudalla. en tietenkään tarkoittanut lipulla sitä suomen lippua, vaan junalippua. ojensin junalipun konnarille, joka vilkaisi tikettiä ja myönsi ihmeissään, että oikealtahan se tosiaan näytti. "jaahans, tais ne kollegat sulle myydä ton, hehe!", konnari jutteli ja lähti käppäileen vaunun toiseen päähän. minä käärin neuletakin tiukemmin paljaiden nilkkojeni ympäri, laitoin hupun päähän, korvatulpat korviin, laukun pään alle, etsin parhaimman mahdollisen asennon ja nukahdin uudelleen.

ennen tätä junamatkaa minä olin tehnyt kaikkea mahdollista. olin viettänyt upeita hetkiä hienojen ihmisten kanssa, tutustunut uusiin ihmisiin, saunonut, kävellyt rannalla keskellä yötä auringonpaisteessa ja kuunvalossa, pitänyt sylissä rakasta pientä tyttöä, roikottanut kättä veneen reunan yli pehmeässä lämpöisessä linnunmaidossa, nähnyt kahden ylvään joutsenen nousevan lentoon suoraan edessäni ja katoavan taivaanrannan taakse kuin elokuvissa, soutanut kaislikossa, juonut pullakahvit ulapalla, syönyt gotler-juustovoileivän ja tykännyt siitä vaikka gotler on mielestäni älyttömän pahaa, käynyt kaksi kertaa kalajoella ja aika monta kertaa halsualla, syönyt lukemattomia paula-vanukkaita ja yhden twisterin, herännyt yöllä mielettömään sateeseen, kävellyt paljain jaloin ruohikolla, kerännyt käpyjä, pelännyt huvipuistolaitteessa, halannut hikistä miestä, huomannut kehossani meheviä mustelmia, tutkinut punkin puremaa, puhaltanut toisen pipiin, painanut niin paljon kaasua kuin pystyin, etsinyt toinen toistaan kauniimpia kiviä, pelannut yatzya, juossut kilpaa, löytänyt pikkutyllin pesueineen, paennut muurahaisia, kiljunut paarmoille, kärpäsille, amppareille, popsinut mansikoita ja herneitä, keinunut kitisevässä keinussa, käynyt pyörälenkillä mummun kanssa, vieraillut tuntemattomalla hautausmaalla, nauranut vedet silmissä, liikuttunut, lukenut vanhoja päiväkirjoja...

tämä kesäloma on ollut aivan liian ihana ollakseen totta. eilen kuljin kaupungin läpi suomen lippu laukun kyljessä ylpeästi askelten tahdissa heiluen.

saavuin suomeen tiistaina puoli kuudelta aamulla. tuntui ihan omituiselta. matkustaessani linja-autolla lentokentältä helsingin keskustaan katselin toisilla kaistoilla virtaavia kulkuneuvojonoja ja mietin, että siinä niitä nyt on: autoja täynnä suomalaisia ihmisiä. rekisterikilvet juorusivat "fin fin fin fin" ja tienvarren mainokset huusivat "suomen halvin autokauppa" ja "tule sinäkin edullisille ostoksille. "mää oon suomessa!", toistelin ääneen ja yritin uskoa itseäni.

näiden kolmen suomessa viettämäni päivän aikana olen piinannut läheisiäni ikuisilla kertomuksillani norjasta. norjassa sitä ja norjassa tätä, norjassa näin ja norjassa noin. olen paasannut norjalaisten ylevistä luonteenpiirteistä ja tehnyt selväksi, että me suomalaiset olemme vain viinaanmenevää luuserikansaa. oon idiootti. kaivan omaa hautaani ja odotan, että muut heittäisivät minut sinne. kunhan vain jaksan haukkua suomalaisia tarpeeksi kauan niin eiköhän joku vodkahuuruissaan nakkaa minut lopulta sinne kuopan pohjalle!

luultavasti muutan norjasta takaisin suomeen syksyllä. ajatuskin siitä saa mut huonovointiseksi ja palan kurkkuun. tulen kerta kaikkiaan surumieliseksi. olen koettanut vakuuttua siitä, että on aivan normaalia palata kotiin. olen yrittänyt ymmärtää, että palaaminen ei tee minusta huonompaa tai heikompaa ihmistä. haluaisin syödä lapsellisen kuvitelmani yksin pärjäämisestä vieraassa maassa ja vahvuudesta ja omatoimisuudesta ja kaikesta siitä paskasta, jota mielessäni hahmottelen yötä päivää, mutta en kykene siihen. sen sijaan märehdin tuota suurta kuvitelmamälliä kuin jälkeenjäänyt lehmä kesälaitumella, eikä se ole mikään kaunis näky! useimmat ihmiset eivät käsitä valintaani palata takaisin. heidän mielestään minun pitäisi hyödyntää hieno mahdollisuus paremmin ja jäädä norjaan lopullisesti. pahinta on, että olen heidän kanssaan samaa mieltä. miksi teen päätöksiä, jotka popsivat sieluni kuin halvan makkaran?

kotona on muutenkin tosi outoa olla. yhtäkkiä mun ei tarvitsekaan olla koko aikaa yksin. eilen me tehtiin kotihommia oikein olan takaa: pestiin pyykkiä, imuroitiin ja kuurattiin lattioita ja vessanpönttöjä. siivoaminen tuntui melkein hauskalta, kun tehtiin porukalla. kysyin äitiltä, että montako paula-vanukasta saan syödä yhteen menoon (olin syönyt siinä vaiheessa kaksi). ei äitiä kiinnostanut montako paula-vanukasta minä syön, koska olen aikuinen, mutta oli silti mukava kysyä.

saunan lauteilla kuollutta ihosolukkoani kynsillä raapiessani tunsin olevani tosisuomalainen. heitin hiton kovat löylyt ja pesin hiukset herbinalla. herbina on suomalainen tuotemerkki. kun pesee hiukset herbinalla niin tuoksuu ihan suomalaiselta. sellaiselta suomalaiselta, jolla on aina kesä ja mökki ja puusauna ja puuro hautumassa hellalla ja pieni näpsä tai terhi rannassa. sellainen suomalainen kulkee paljain varpain nurmikolla ja pelaa juhannusyönä erän afrikan tähteä.

meillä oli ala-asteella koulussa ruokalistalla pehtoorin perunalaatikkoa. nii-in, pehtoorin! muistan vieläkin miltä annos pehtoorin perunalaatikkoa näytti punaisella muovilautasella, jossa oli tuhansia naarmuja niin että se vaikutti jo melkein harmaalta. maitoa ei koulussa voinut juoda, koska "hyi sehän on ihan lämmintä, ties kuinka kauan se on siinä jo seisonut", mutta peltimukiin kipattuun veteen pystyi helposti kuvittelemaan miedon raudanmaun. että kävihän se niinkin.

minä en osaa olla lestijärvellä tulematta pohjattoman nostalgiseksi. kaikella tuntuu olevan joku suurempi merkitys ja paikka mun sydämessäni. siihen tunteeseen voi oikeasti pakahtua.

en minä vieläkään täysin ymmärrä, että todellakin olen kotimaassa. en vieläkään tiedä paikkaani maailmassa. mutta tiedän, että heimoani minä rakastan.

hän heräsi. maija mehiläinen koputti ikkunaan neljä kertaa. hän torkutti kaksi tuntia, ei jaksanut herätä. tai olisi jaksanut, mutta hänestä tuntui ihanalta vajota uneen yhtä uudelleen ja uudelleen. hän kävi kaupassa yhdessä kahdenkymmenen pienen orkesteripojan kanssa. pojat laskivat kruunujaan kassalla ja pelkäsivät, etteivät rahat riitä sekä jätskiin että limppariin että karkkipussiin. hän osti kolme pulloa kokista, pakastepitsan, vessapaperia ja lähetti samalla kolme kirjettä suomeen. kirjeet lähtivät matkaan kohti ystäviä. hän kirjoitti ystävien nimet kirjekuoriin koukeroisin kirjaimin. postimies ei koskaan tule tajuamaan, että nimet kuorissa kuuluvat joillekin niin tärkeille ihmisille. yhden kirjekuoren päälle pärshkähti kynsilakanpoistoainetta.

hän paistoi iltapalaksi lättyjä ja levitti niiden päälle vadelmahilloa. sellaista, jota mainostettiin klöntittömäksi. huomenna hän nousee laivaan ja toivoo itselleen lempeitä tuulia.

masentaa. mulla on ollut huono olo koko viikon. tiesin, ettei niistä oransseihin haalereihin pukeutuneista työmiehistä ole muuta kuin haittaa. ne tuo huono onnea. jotain on mennyt pieleen aina kun olen törmännyt sellaiseen.

äsken aukes hanat. itkin viistoista minuuttia. nyt tuntuu paremmalta, mutta en voi lakata ihmettelemästä tätä järkyttävää paskan määrää. en oo koskaan kelvannut sellaisena kuin olen. en ole mitään sellaisena kuin olen. mun pitäis olla naimisissa ja raskaana ja rakentaa omakotitaloa jonnekin yli-ihanaan lähiöön. mun pitäis olla kouluttautunut johonkin paskaan ammattiin, olla vakityössä ja luonteeltani tasaisen rauhallinen. en ole mitään ja siksi istun yksin lauantai-iltana itkemässä.

miks en vois olla joku paskanomi, joka ei turhia murehtis, vaan olis ihan tavallinen perusonnellinen perusihminen?

Random:
● Millainen olo sinulla on juuri nyt? - aivan huono :(
● Mitkä housut sinulla on jalassasi? - mustat legginssit.
● Mikä paita sinulla on päälläsi? - ruskee gina tricotin toppi.
● Miltä hiuksesi näyttävät? - eipä hääveiltä.
● Mitä biisiä kuuntelet? - jukka poika - mielihyvää (ja PÄTKII!!)
● Mitä söit viimeksi? - kaheksan pÃ¥genin kanelgifflaria ♥
● Mitä oot tehny tänään? - nukkunut pommiin, listinyt jättihämiksen tiskiharjalla, kuunnellut radiota, aiheuttanut yleistä pahennusta neljän seinän sisällä.
● Viimeisin uni, jonka muistat? - näin toissayönä unta siitä leif arnesta.
● Millaset sukat sulla on nyt jalassa? - ei oo sukkii. on vaan söpöt tossut, joiden pohjaan tallasin eilen ältsin limaisen viinikumin.
● Mikä saa sinut iloiseksi? - onnistumisen tunne
Rakkaus:
● Uskotko rakkauteen? - EN! en todellakaan! täyttä propagandaa!
● Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä? - en, sun tarttee ny kävellä toisenkin kerran mun ohi.
● Minkä laulun omistaisit rakkaallesi? - slaven din
● Oletko omistavainen vai välinpitämätön? - en todellakaan omistavainen, jokaisella täytyy olla oma elämä.
Kenen:
● Vieressä viimeksi nukuit? - t:n
● ja minkä kulkuvälineen kyydissä olit viimeksi? - onks pyörä kulkuväline? no on tietty. eli pyörän. jos sitä ei lasketa nii menin pari viikkoo sit bussilla.
● Kanssa puhuit viimeksi puhelimessa? - paulan
● Hiukset haluaisit itsellesi? - sellaset että ne ei hapsottais joka suuntaan koko ajan niinku nyt.
● Puhelimen viestejä oot viimeksi lukenu? - mchumban ♥
● Vanhempia oot viimeksi halannu? - öööö???? en oo hirveesti mikään halailijatyyppi. halaaminen on kyllä ihan toooodella outo tapa!!!!!! :O
● Luona olet viimeksi ollut yötä ? - yhen jonka nimi alkaa m:llä.
Oletko koskaan:
● Joutunut petetyksi? - en sillee ku tässä tarkotetaan, mut oon joskus pettynyt joihinkin ihmisiin, joo.
● Rikkonut lakia? - en tiedä yhtään ihmistä joka ei olis koskaan kävellyt päin punasia. ja joskus bussissa oon ollut ilman turvavyötä, oon idiootti.
● Juossut poliiseja pakoon? - en kyllä.
● Yrittänyt oksentaa pakolla? - joo, koska tiesin että se oksentaminen helpottais oloo.
● Huijannut vanhaa miestä? - HAHAHAA! niin moraaliton en sentään ole minäkään!
● Itkenyt, jotta pääsisit helpolla? - kyllä mä tätä oon harrastanut, myönnetään.
Milloin viimeksi:
● Halasit kaveriasi? - kauan sitten.
● Autoit kaverisi pulasta? - no totaaaaa...oon kai joskus auttanut, tosin nyt ei tuu just mieleen.
● Joit kahvia? - varmaan maanantaina. keitin ihan saakelinmoiset litkut. maistui järkyttävältä.
● Sait tekstiviestin? - tänään.
● Kirjoitit kutsukortteja? - varmaan lapsena jotain synttärikutsuja oon väsännyt, tosin en muista kyllä sellaista silloinkaan tehneeni. en varmaan oo koskaan kirjoittanut kutsukortteja, jos totta puhutaan.
kuka viimeksi:
● Sai sinut viimeksi nauramaan? - meikä ite.
● Sanoi viimeksi sinulle jotain mielestäsi ihanaa? - meri 7 v. kirjoitti kirjeessään ikävöivänsä mua kauhean paljon.
● On tämän hetkisen vihasi kohde ? - en vihaa.
● Kesän paras muisto? - viime kesältä ehottomasti parhaat muistot liittyy miskaan ja miikaa ja esim. siihen uintireissuun ku äiti löysi sen islannin kruunun ja ku oltiin helmin kans mummulla yötä ja sit norjaan muutto ♥
● Mitä teit illalla viimeiseksi ennenkuin menit nukkumaan? - pelasin poppin' pandaa.
● Onko sinulla joitain outoja pelkoja? - on. pelkään koko ajan että kaikki vihaa mua ja että saan potkut ja että teen kaiken väärin.
● Näytätkö tunteitasi muille ihmisille? - en melkeen kellekään.
● Millainen tulee olemaan sinun kesäsi 2010? - ootan kovasti että pääsen suomeen lomaileen. ja että saan nauttia norjan kesästä, eli varmaan ikimuistoinen kesä tulossa!
● Kuka meinasi tehdä viimeksi sinut hulluksi? - minä itte.
● Onko sinulla joku paikka kipeä? - sormet, pää ja maha.
● Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi? - ei mulla ole mitään salaisuuksia.
● Kenelle näytit viimeksi keskisormea? - en tosiaankaan muista.

tulipa kirjoiteltua maailman paskimmat vastaukset!

suomi on yksi kärpäsenkakka tässä maailmassa. pisara meressä, neula heinäsuovassa, mitä näitä nyt on. kukaan ei ylipäätään tiedä, että suomi on olemassa. harvaan asutulla suomenmaalla elelee kokonaisuudessaan yhtä monta ihmistä kuin pietarissa. kaikki sanovat ettei suomella ole tulevaisuutta. suomessa on vaan heikosta itsetunnosta kärsiviä itsetuhoisia juoppoja, maalaisjuntteja ja muita hörhöjä. äkkiä pois suomesta kaikki kynnelle kykenevät! suomalaisen on pakko opetella kuutta eri kieltä pärjätäkseen maailmassa, sillä eihän missään pärjää suomen kielellä, ei edes suomessa. vain elämässään epäonnistuneet jäävät suomeen, koska eihän siellä ole mitään. elämä on muualla. suomessa tehdään paskaa musaa, eikä suomi koskaan voita missään kisoissa (poikkeuksena jääkiekon maailmanmestaruus vuonna 1995 ja euroviisuvoitto 2006 - mutta poikkeushan vain vahvistaa säännön). suomalaiset on rumia, eivätkä lainkaan trenditietoisia. jengi kulkee tuulipuvussa ja korkkareissa maantienharmaat kutrit liehuen! suomen luonto on ihan mitäänsanomatonta: ei laaksoa, ei kukkulaa - PELKKÄÄ TASAISTA KORPEA 338 424,38 NELIÖKILOMETRIÄ! suomalaiset tuhoavat viimeisetkin aivosolunsa viinaa kittaamalla, koska ei kukaan voi elää suomessa selvinpäin tai muuten täyspäisenä. fucking suomi finland perkele.

outoa ajatella kaupunkia jonka nimi on chişinău. siellä asuu oikeita ihmisiä seitsemällä kukkulalla. ehkä sinne saapuu maalta viljelijöitä vihanneksineen ja juureksineen ja he huutavat torilla moldovaksi: "ostakaa, ostakaa! porkkanat vain kymmenen leuta kilo!"

en tiedä melkein mitään chişinăusta, enkä oikeastaan koko moldovasta. saattaa olla, että tällä hetkellä dnestr-joen rannalla pieni unelias moldovalaiskylä on nukahtamaisillaan viileähkön iltatuulen puhaltaessa mustaltamereltä. kylässä asuu hampaattomia moldovalaismiehiä, huivipäisiä moldovalaisnaisia ja osa kylän nuoremmasta väestöstä kuuntelee o-zonea kasetilta. he puhuvat kieltä jota minä en ymmärrä toivottaessaan toisilleen kauniita unia. he näkevät unensa moldovaksi ja aamulla he heräävät uuteen moldovalaispäivään.

miksi tuulet yltyvät öisin?

pullantuoksuiset lähiöt nukkuvat

pienet tytöt eivät hypi narua ohuissa kesämekoissaan

niin kuin eilen

katulamput päivystävät uskollisesti aution ajokaistan varrella

silti minä odotan että valo vaihtuu vihreäksi

ennen kuin ylitän suojatien

tuntuu että olen ainoa hereillä

jos nyt ajaisin pyörällä ojaan ja katkaisisin jalkani, kukaan ei tulisi auttamaan

lehdet pyörivät levottomina keskellä tietä

se kuulostaa siltä kuin sata hiirtä rapistelisi välikatolla

niillä lehdillä ei ole kotia

ne ovat keltaisia ja ruskeita vaikka on kesä

öisin pahat ajatukset saavat vallan

ne istuvat sängynlaidalla valmiina hyppäämään uniin

sitä ennen ne pilaavat todellisuuden

ne juoksevat pitkin seiniä kuin hämähäkit,

ne punovat juoniaan yhä tiheämmäksi verkoksi

ne peittävät tähtitaivaan

pimeydessä en näe enää itseäni

katoan, eikä minusta jää mitään jäljelle

se on surullista

mutta ehkä parempi niin

sen jälkeen tyyntyy