Joskus päivät menevät suht´kivasti. Viime yö ei ollut sellainen. Kun kolmen aikaa ei uni vaan ollut tullut niin nousin kiltisti ylös ja aloin touhuileen kaikenlaista lähinnä koneella.
Olen luvannut itselleni, että skannaan digitaaliseen muotoon kuvia Tuopista, etsin jo valmiita kuvia, musiikkitallenteita ja videoita jne. Sitä työtä sitten tein aamu seitsemään.
Kuvien plaraaminen, järjestely jne on todella vaikeaa, koska niin paljon tulee mieleen juttuja menneiltä vuosilta ja koko ajan kuitenkin syvällä sisällä on niin valtava ikävä ja mielessä kuitenkin pyörii tuhat kysymystä... aika voimakkaana kysymys miksi...
Tämän päivän kouluampumistapahtuma on tuntunut myös valtavan vaikealta. Itsekkäästi sanon, että olen onnellinen, etten ole vielä töissä. Asian käsittely oppilaiden kanssa olisi voinut olla ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Nyt olo on suhteellisen rauhallinen ja jatkan kuvien työstämistä, mutta menen ajoissa nukkumaan...
Saaralle tsemppiä huomiseen kirjoitukseen......