Eilisestä illasta alkoi minun tasapainoinen tilani. Ensimmäinen pitkään aikaan. En ole ahdistunut eikä minusta tunnu, että sisimpäni repisi itseään useampaan suuntaan. En ole levoton vaan odottavainen, innostunut tulevasta. Minun ei tarvitse selitellä itselleni kaikkea käytöstäni tai puolustella laiskuuttani ja saamattomuuttani, vaikka ne ovatkin edelleen yhtä näkyvässä osassa kuin ennenkin. Tunnen jopa kevyttä harmoniaa minussa vaikuttavien voimien kanssa. Imen kevätaurinkoa ahnaammin kuin kukaan muu ja pidän olostani.