IRC-Galleria

Heti kun kuulin aamulla Finlandian, alkoi ällöttää. Välittömästi kun kuulin sanan itsenäisyys, alkoi kuvottaa. Ei minua niinkään kuvota itsenäisyyskäsite vaan lähinnä se mitä siihen liittyy ja minkälaisen ajatusmaailman se yleensä pitää sisällään. Puhun nyt isänmaallisuudesta, joka on mielestäni aika pitkälti barbaarinen arvo, jonka tarkoituksena on erottaa väkijoukkoja sen sijaan, että niitä yritettäisiin yhdistää. Pystyn vuosi vuodelta samastumaan vähemmän ja vähemmän tähän ns. suomalaisuuteen, jonka joku ehkä kuvittelee olevan jollain tavalla muuttumaton käsite, johon ei vaikuta esimerkiksi se, että maahamme virtaa uutta aineistoa joka puolelta maailmaa. Suomalaisuus on joku ikivanha, valtion keksimä adjektiivivarasto, jonka avulla villittiin suuria ihmisryhmiä sotaan.

Itsenäisyydestä sen verran, että mikäli nämä urhoolliset pelastajamme olisivat eläneet tänä päivänä, emme olisi enää heidän määritelmänsä mukaan itsenäisiä. EU määrittää elämänmenoamme taloudellisella, sosiaalisella myös sotilaallisella akselilla hyvin kokonaisvaltaisesti ja hyvä niin. Olemme osa isompaa kokonaisuutta ja me pääsemme huolehtimaan myös laajemman kokonaisuuden asioista. Se tekee hyvää meidän ajatusmaailmallemme ja kasvattaa meistä empaattisempia ja sivistyneempiä ihmisiä. Olen mielelläni osa Eurooppaa ja Maailmaa.

Päivä toi taas ajatuksia miesten ja naisten asevelvollisuudesta ja epätasa-arvoisuudesta. En voi sietää jos nainen jollain tavalla kritisoi miespuolisia, jotka eivät käy armeijaa. Mielestäni heillä ei ole oikeutta ottaa kantaa asiaan kuin yhdestä näkökulmasta. Siitä, että velvollisuus saataisiin tasavertaiseksi. Provosoin tyttöihmisiä keskustelupalstalla huomaamaan oma ristiriitaisuutensa ehdottamalla naisten äänioikeuden poistamista ja pakollista miesten tottelemisvelvollisuutta, kuten ennenkin on ollut. Se on samalla tavalla oikein kuin miestenkin asevelvollisuus mikäli vedotaan historiallisiin tosiasioihin ja perinteisiin.