IRC-Galleria

Kohtaan viimein todellista kurjuutta. Minulla ei ole rahaa ruokaan! Työharjoittelupaikkani lähti alta pois ja nyt olen laiska ja kuihtuva teeskentelijä, kun ennen olin vain laiska teeskentelijä. Ostin 30 kappaletta kalapuikkoja, koska ne on kaikkein halvin eines, jossa on edes vähän enemmän proteiinia! En ole ennen kohdannut tällaista tilannetta ja haluaisin nyt tutkiskella itseäni, että onko tästä minulle enemmän hyötyä vai haittaa.

Ensitarkastelulla voisi ajatella, että rahattomuus on huono juttu. Siltä se minustakin nyt tuntuu! Toisaalta taas minulla on oiva tilaisuus testata rajojani ja omaa mielikuvitustani. Mitä kaikkea pystyykään tekemään ilman rahaa! Tämän lisäksi palkkani on yleensä mennyt lähinnä sellaiseen, josta en pysty suoraan sanomaan, että siitä olisi todellista hyötyä itseni kehittämisen kannalta. Olen tuhlannut sen lähinnä proteiinipatukoihin ja erilaisiin biletysmatkoihin, joiden olen toivonut olevan joka kerta erilaisia, mutta jotka harvoin ovat! Suurin menoero on tietysti ruoka, johon tämä n. 90-kiloinen ruhoni saa tuhlattua tarkalla säännöstelyllä noin 400 euroa kuukaudessa.

Raha houkuttaa etsimään sisältöä ostettavista tuotteista ja palveluista, useimmiten esineistä, joilla on oikeasti vain välinearvoa ja, joita pitää siksi osata käyttää oikein. Jos ei osaa, ne ovat vain ajanvietettä, turruttavaa ja pinnallista aivotäytettä, jotka vievät kauemmas niistä minulle tärkeistä merkityksistä. Minulla on selvä taipumus viettyä pintoihin ja ulkoisuuteen heti kun unohdan hetkeksikin miksi tahdon esimerkiksi opiskella tai, kun kohtaan jotain vaikeuksia käsittelemissäni aihepiireissä. Panostaminen ja ongelmien ylittäminen on siis edelleen vaikeaa, koska en ole juuri mihinkään koskaan panostanut. Heti kun minulta viedään mahdollisuus keksittyä jonninjoutavuuksiin, alan taas etsiä sisältöä tärkeistä ja todellisemmista asioista ja tunnen tulevani täydemmäksi ja tyytyväisemmäksi! Raha siis ennen kaikkea turmelee ja vaikka minua nyt ottaakin päähän, etten saa proteiinipatukoita ja uusia DVD:eitä, tai etten pääsekään hurjan hauskoille pippalointiretkille, saan taas päntättyä enemmän ja löydän itsestäni suurempaa varmuutta tehdä töitä unelmieni eteen.

Kyllä mä silti haluun töitä!