Pitääkö kaikkien ongelmien aina tulla huonoimpaan mahdolliseen aikaan? Vielä reilu viikko sitten ajattelin vaan kotiutua tonne työpaikalle ja mietiskellä uudelleen suhdettani erinäisiin asioihin. Eikös just sillon tuu semmonen tilanne kotona, että joutuu tässä aikansa kuluks niitäkin sotkuja selvitteleen. Saattaa lähitulevaisuuden jututkin mennä hiukan uusiks... tai tuskin sen enempää kuin että joudun ite ottaan vastuuta asioiden hoitumisesta, enkä nyt tarkota pelkästään omia juttujani.
Hyvä sentään kun ekalla haulla sai saman tien työn ja opiskelemaankin pääsee ainakin melkein jo kirjotusten perusteella. Pitäis vaan nekin hakupaperit tässä heitellä menemään, kun on ensin vikat koulukurssit hoitanu pois (aikaa alle viikko). Sitten on tässä reilu puol vuotta aikaa miettiä uusia kuvioita kun vanhat (ainakin koulusemmoiset) alkaa jäädä taakse. Inttiinlähtö vituttaa sitä enemmän mitä lähempänä se on.
Mutta ai että, tässähän tarvii enää seittemästä kolmeen olla linjojen ääressä ja sen jälkeen onkin taas viikonloppu. Jos vaikka jotain ohjelmaa järjestyis, kun oli vappuna taas pitkästä aikaa semmonen mukava rinksa&känni-ilta. Ei niissä muuta vikaa kuin että sieltä yleensä joutuu kotiin nukkuun. Eikä tullu käytyä edes torilla, baarista nyt puhumattakaan. Son muuten haitallinen ilmiö, oon huomannu, että ihmisillä on tylsää nykyään. Pelkkään hengailuun ja ei-minkään tekemiseen kyllästyy yllättävän nopeasti jos ei osaa innostua mistään. Tais niilläkin jätkillä olla tylsempi ilta kun mulla, joita pääsin yks lauantai käyttään Pälkäneellä. Eihän sitä ihan joka viikonloppu tuu kuplavolkkarilla ajeltua niin...