IRC-Galleria

Hohoo, iltavuoroviikko ja oon päässy ylös "jo" kymmenen-yhentoista kieppeissä. Jotain hyötyä mökkireissustakin, vaikka ei se ihan niin putkeen menny kun kuvittelin. Itikoita ei ollu mutta uimavesi oli kylmää ja kala söi huonosti. Jotenkin siitä muustakin (grillaus, saunominen ja yleinen rällästys) jäi se paras terä pois. Johtu ehkä kylmästä tuulesta. Tai sitten siitä, että jotkut ei näyttäny viihtyvän niin hyvin. Tai sitten ressasin vaan turhaan siitä, että kaverit meluaa ja sotkee ja polttaa liikaa puita. Taitaa aina vaan kolkutella semmonen ajatus takaraivossa, että mökillä viihtymiseen tarvitaan pirusti rahaa, työtä ja oikeaa asennetta. Eiköhän sinne kohta saada rakennettuakin jotain uutta, laituripuut on viittä vaille ostettu jo.

_____________________________________________________________________________

Tuli eilen huomattua miten pirullista on kun keskittyminen pettää ratkaisevalla hetkellä. Miten sitä muka vois olla koko ajan tarkkana kuin turnipsi, kun 99% ajasta mitään ei tapahdu.

Esimerkki 1: oon töissä linjan takana tarkkailemassa koneesta tulevaa tavaraa ja meinaan nukahtaa kun mitään erikoista ei tapahdu. Sitten yhtäkkiä kun näpertelen jotain pientä, huomaan että tavara ei menekään eteenpäin ja tulee kiire huutaa notta pysäyttäkää kone. Siitä sitten tulee huutoa, vaikka kuinka yritän raivata syntynyttä sotkua... ja sama tilanne toistui ainakin 2 kertaa saman illan aikana ilman, että minulla oli siihen osaa taikka arpaa.

Esimerkki 2: ajelen töistä kotiin kaikessa rauhassa tasaista suoraa. Yhtäkkiä vasemmassa laidassa näkyy joku ylimääräinen ja hetken päästä jarrutan katsoen, kuinka svengaava riistaeläin nilkuttaa edestäni tien poikki. Hetken perästä sitä jo tajusi, mistä tilanteesta oikein oli kysymys ja loppumatka tuli ajeltua lunkimmin ja katseltua tien reunoja ihan eri tavalla. Hyvä sentään, etten roplannut soitinta tai tehnyt jotain muuta toisarvoista juuri ratkaisevalla hetkellä, olis voinut tulla huomattavasti tylympää jälkeä. Hirvikasko sentään löytyy ja parempi ollakin, kun tuota väliä vakituiseen suhaa. Ne öykkärit kun eivät korvaa vakuutuksistaan mitään ja maistuvatkin kuivalta, mokomat.

_________________________________________________________________________

Niin ja btw pääsin ylioppilaaksi, se lukee tämän päivän lehdessä! Viimenen pakollinen kurssi tuli hoidettua juurikin niin viime tipassa röytäen kuin joka ikinen kouluasia tänä vuonna. Oikean rivin hain koululta eilen ja ei suoraan sanottuna tyydytä. Äikässä ja ruotsissa älläraja ylittyi komeasti ja fysiikassakin ihan turvallisesti, vaikka ruotsi oli tippunut joitakin pisteitä lautakunnassa. Saksastakin tuli melkoisen vahva M, vaikka senkin puolesta pelättiin. Mutta matikka... SE matikka, jonka johdosta raivosin ja paiskoin tavaroita vielä viikkoja kirjoitusten jälkeen (ne tehtävät OLISI pitänyt osata, JOS ei olisi mokannut). Pitääkö käydä niin legendaarisesti, että se odotetuin koe, johon ainoana ja eniten panostin, jäätyy viimeiseen tehtävään ja jää pisteen päähän ällästä??!!! Pakko uusia, vaikka turhalta tuntuukin. Neljä ällää nyt on niin keskinkertainen suoritus kaikkien kuuden ja kahdeksan ällän neropattien rinnalla. Olisihan siihen kerhoon ollut ehkä itselläkin rahkeita, mutta ei vaan kiinnostanut...

...päämäärättömyys, hauska tunne tosiaankin. Vaikka mitäs, onhan minulla työ ja selvät kuviot jatkoakin ajatellen. Opiskemaan pitäisi pyrkiä ja intti odottaa siellä jossain. Silti tuntuu niin pirun turhalta. Kai ne todelliset tavoitteet on jossain muualla. Onneksi sentään on vielä ihmisiä, joiden kanssa suunnitella mökkiremontteja sun muita virityksiä... muuten painetaan vaan duunia ja chillaillaan... muusta ei niin ole tietoa.