Olen ajatellut runojen kieltä viime aikoina. Siis sikäli, että ilmaisuun vakiintuu tai juurtuu niin helposti ja siitä on sitten hankala irtautua. Onko se edes mahdollista? Voinko puhua käyttämättä omaa kieltäni? Hankalaa se ainakin on. Sikäli tyhmältä tuntuu kirjoittaa, että olen ikään kuin ajatellut asian päässäni niin pitkälle, etten viitsisi kirjoittaa siitä. Kun kirjoitus ei ole enää prosessia, siitä tulee raporttia, mutta sitä pitäisi tehdä toisin.