Huuli haljenneena hän tuijotti.
Tuijotti kuutonta yötä,
kunnes silmät eivät enään nähneet.
Huuli haljenneena puhdisti kasvonsa.
Puhdisti kaiken lian ja ne vuodet,
jotka halusi unohtaa.
Huuli haljenneena hän painoi päänsä tyynyyn.
Painoi päänsä vaipuen syvälle painajaisiin.
Huuli haljenneena jäi uniinsa.
Jäi pimeään, märkään kellariin.
Jäi omaan vankilaansa,
ilman toivoa vapaudesta.