IRC-Galleria

Kylmä kaarna kutittaa sormia,
painan otsani puun kylkeen.
Olen hiljaa.
Vaivun ajatuksiini.
Olen turvassa lähelläsi.

Kylmyys tunkeutuu iholleni.
Pysyn puun lähellä ja kiedon käteni sen ympärille.
Olen suojassa.
Tähän haluan jäädä, turvaan.

Huuli haljenneena hän tuijotti.
Tuijotti kuutonta yötä,
kunnes silmät eivät enään nähneet.

Huuli haljenneena puhdisti kasvonsa.
Puhdisti kaiken lian ja ne vuodet,
jotka halusi unohtaa.

Huuli haljenneena hän painoi päänsä tyynyyn.
Painoi päänsä vaipuen syvälle painajaisiin.


Huuli haljenneena jäi uniinsa.
Jäi pimeään, märkään kellariin.
Jäi omaan vankilaansa,
ilman toivoa vapaudesta.

Valkoista sadetta.
Tuulilasi värjäytyy, en näe eteeni.
Huuleni vapisevat kylmästä,
olen yksin.
Valkoinen valo nousee tien pinnasta.
Minun matkani päättyy tähän.

Vavisten katson kuinka sataa lunta.
Pakkanen leikkii poskillani,
tunnen lämmön valuvan pois sormenpäitäni pitkin.
Kuka sanoi, ettei kyyneleet jäädy?
Kuka sanoi, ettei sydän voi särkyä?
Kuulen kyyneleen juoksevan poskeani pitkin.
Vain yhden jäätyvän kyyneleen vuodatan sinun vuoksesi.
Vain yhden.

Kuva on liian synkkä silmilleni.
Siellä minä olen, pukeutuneena mustaan.

Peili vääristää kuvaa.
Sen on pakko, en minä voi olla uupunut, voimaton.
En voi olla väsynyt elämään, se en ole minä.

Pidätän kyyneleitäni, jotten itkisi itselleni.

Suljen silmäni, etten näkisi kyyneleitäni.

Ajatukseni pyörivät vesiputouksen alla,
painuvat yhä syvemmälle syvään pimeyteen.
Olen yksin viileässä vedessä.
Pidätän hengitystäni pinnan alla.
Uppoan pohjaan ja jään sinne.
Vesi väreilee yläpuolellani.
Valon kajo laimenee vähitellen.
Pimeys vetää minut mukaansa.
Yksin olen onnellinen.

Katselen huuliesi liikettä.
Sanoja kauniita latelet pitkänä listana.
Tarkoitatko niistä mitään?
Onko yksikään totta?
Kauniita sanoja pitkin päivää.
Päässäni pyörii.
Ajatukseni vaipuvat yhä syvemmälle.
Sanoja, sanoja.
Pelkkiä kauniita sanoja ilman merkitystä.

Näen liekkien tanssivan silmieni edessä.
Kaikki lämpö on kadonnut elämästäni.
Jäätävää tulta, joka luo varjoja huoneeseen.
Pimenevässä illassa istun tuijottaen valkeaan.
Haluan palata takaisin entiseen, mutta olen jumissa.
Olen juuttunut kieroituneeseen elämääni.
Jäätävää tulta käsieni alla.
Polttomerkit ranteissani.
Olen merkitty.

Naisen kynnet ovat mustat.
Huulilla viileä hymy.
Vaaleat hiukset silmillään katsoo minua.
Kuka hän luulee olevansa?
Minua parempi?
On minullakin mustaa kynsilakkaa.

Istun pimeässä.
Oven alta loistaa valo.
Kuulin muiden äänet, mutten uskalla mennä mukaan.
Tunnen itseni ulkopuoleiseksi.
En tiedä uskonko itsekkään, kun sanon viihtyväni yksin.
Päässäni pyörii ajatuksia elämästä.
Olenko ansainnut kaiken tämän?
Olisiko helpompaa jättää kaikki taakseen?
En jaksa enään hymyillä.
Minua huimaa.
Haluan vain nukkua.
Lähteä.
Kuka minua kaipaa...