IRC-Galleria

Tuuli kuivattaa vaatteita,
sitoo veden itseensä,
vie mennessään.

Valkoiset lakanat heiluvat,
varjot heittelevät kuvia silmilleni.
Auringon valo pilkistää välillä.
kertoo minulle tarinaa onnesta.

Onnesta, jota en voi saavuttaa.
Se on valkoisten lakanoiden takana,
kaukana minusta.

Kova maa selän alla,
tuuli hiuksissa,
aurinko silmissä.

Kuivaako tuuli lakanat narulla?

Haluan kävellä jäällä,
kuulla sen murtuvan jalkojeni alla.
Haluan upota kylmään veteen,
painua pinnan alle.
Haluan vajota unohdukseen tummassa kaavussa.

Katoan pimeyteen,
jään alle.
Uuteen kotiini,
johon ruumiini jää vangiksi.
Olen kaukana muista,
piilossa jään alla.

Savu sumentaa silmiäni.
Kyyneleet ovat nousseet silmäkulmiini.
Ulkona sataa lunta.
Hengitykseni hitaantuu,
olen uupunut.
En jaksa olla hereillä.
Haluan vaipua unohdukseen.
Sataa lunta.

Kuka antoi kauneuden muovisille kasvoille,
kätki sen taakse tyhjyyden?
Kuka jakoi kauneuden koville sydämille
ja viileille hymyille?
Kuka teki sinulle kauniin ulkokuoren,
mutta unohti siloittaa sisältä?
Olet pelkkää jäätä.

Kauniit kasvot ilman tunteita,
järkeä,
eloa.
Olet vain kaunis,
muuta sinulle ei ole.

En tiedä.
Se on totuus,
en tiedä.
Olen etsinyt sitä jo kauan,
mutta aina se karkaa käsistäni.
Kerro sinä minulle mikä on totuus.
Kerro totuus elämästä,
sinusta ja minusta.
Meistä.
Onko vielä meitä?

Puhunko vain itselleni?
Onko siellä ketään,
minä olen täällä.
Olen täällä, haluan puhua.
Kuuleeko kukaan huutoani?
Kuiskausta?
Kuuleeko kukaan sydämeni hajoavan pimenevässä illassa?
Puhunko vain itselleni?
Kuunteleeko kukaan?

Kylmä kaarna kutittaa sormia,
painan otsani puun kylkeen.
Olen hiljaa.
Vaivun ajatuksiini.
Olen turvassa lähelläsi.

Kylmyys tunkeutuu iholleni.
Pysyn puun lähellä ja kiedon käteni sen ympärille.
Olen suojassa.
Tähän haluan jäädä, turvaan.

Huuli haljenneena hän tuijotti.
Tuijotti kuutonta yötä,
kunnes silmät eivät enään nähneet.

Huuli haljenneena puhdisti kasvonsa.
Puhdisti kaiken lian ja ne vuodet,
jotka halusi unohtaa.

Huuli haljenneena hän painoi päänsä tyynyyn.
Painoi päänsä vaipuen syvälle painajaisiin.


Huuli haljenneena jäi uniinsa.
Jäi pimeään, märkään kellariin.
Jäi omaan vankilaansa,
ilman toivoa vapaudesta.

Valkoista sadetta.
Tuulilasi värjäytyy, en näe eteeni.
Huuleni vapisevat kylmästä,
olen yksin.
Valkoinen valo nousee tien pinnasta.
Minun matkani päättyy tähän.

Vavisten katson kuinka sataa lunta.
Pakkanen leikkii poskillani,
tunnen lämmön valuvan pois sormenpäitäni pitkin.
Kuka sanoi, ettei kyyneleet jäädy?
Kuka sanoi, ettei sydän voi särkyä?
Kuulen kyyneleen juoksevan poskeani pitkin.
Vain yhden jäätyvän kyyneleen vuodatan sinun vuoksesi.
Vain yhden.