Muistin tänään niin ihanan jutun, kun kuuntelin musiikkia,
että itkin sekä ilosta että surusta yhtä aikaa...
Kun ensimmäista kertaa rakkaani kanssa tanssittiin,
pienen 28 neliöisen yksiöni olohuoneessa tuikkujen ja
kynttilöiden loisteessa eräänä talvi-iltana... <3
"Kun tunnen kosketuksen hennon ihollain,
on läheisyytes silloin koko maailmain.
Koko yön mä tahtoisin sua pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Niin tuntuu hyvältä ja oikealta tää,
kun hiljaa rintaani vasten painat pään.
Sua tahdon nyt ja aina pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Kun tanssitaan,
yhteinen on pieni askel jokainen.
Tähdet, taivas ja maa katoaa,
kun tanssitaan.
Niin kaunis oot,
sua katsoin ihaillen,
kun istuit muiden kanssa nauraen.
Hiljaa toivoin, että vielä sua voisin pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Nyt sanat turhaa ovat kaikki,
tiedän sen, vaan sittenkin sulle kerron kuiskaten;
sua tahdon nyt ja aina pitää näin,
lähekkäin, kun tanssitaan.
Kun tanssitaan,
yhteinen on pieni askel jokainen.
Tähdet, taivas ja maa katoaa,
kun tanssitaan."