On satanu paskaa niskaan kyllä koko elämän edestä. Niinkun sitä ei olis jo aiemminkin viskottu suoraan päin naamaria.. Mutta minkäs teet.
On tullu pohdiskeltua, että kukahan viisas on mahtanu keksiä sanonnan:
"Aika parantaa haavat"?? Ja voi kun olisin saanu euron joka kerta kun joku
viljeli tätä iki-ihanaa sanontaa (...olisin melkein rikas.. xD).
Noh, en tiedä, ehkä ne haavat paraneekin.. Mutta haavoista jää aina arvet
ja niitten kanssa onkin sitte yritettävä elää koko loppu elämä, hurahdettava uskoon tai heittäydyttävä umpi hulluks.
En lähtis arvailemmaa mikä noista on sitte se paras vaihtoehto..?
Tai entäs sitten: "Aika multaa muistot"..? Pikemminkin multa peittää arkun ja muistoja ei multaa mikään...
Onneks on ihania ystäviä, joitten ansiosta on kestäny sentään joku tolkku päässä.
Asiat olis muuten paljon huonommin ja tää elämä olis erittäin paljon vaikeampaa..
Kiitos, että ootte olemassa, rakastan teitä
ja toivottavasi tiedätte sen,jos en oo sitä teille ikinä sanonu.
Eli tää vuos on ollu melkolailla täynnä sontaa.
On tullu kyllä semmosia yllätyksiä, joita en toivo edes pahimmalle vihollisellenikaan.
On pudottu painot jaloissa niin syvälle pohjaan, että välillä tuntu, ettei sieltä taida pois päästäkää.
Se on se Murphyn laki...
Eipä voi muuta kun oottaa toiveikkaana mitä uus vuos tuo tullessaan.
Se jää nähtäväks ja koettavaks.
Tai noh, ehkei tää vuos nyt kuitenkaa ihan toivoton ollu.. Olin kuitenkin töissä,
mikä on erittäin positiivista. Ja sain myös uusia ystäviä <3, mikä on harvinaista meikäläiselle..
Ja ehkä jotain muutakin, mutta neuvottelut on vielä käynnissä joten ei siitä vielä sen enempää.. ;)
All in all, ikimuistonen vuosi...