IRC-Galleria

"Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy,
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy.
Ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy.
Ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
Vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten.
En ite kai mä koskaan odottanu,
et miten paljon asioita oppii arvokkaana pitämään,
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan,
mitä mä oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa;
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois,
vaan sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa..."

Juurikin näin...

Nyt sitä ollaan jo varas ja valehtelijakii... Tai oo suoraan sanottu, mutta vihjailtu melko vahvasti.

Onneks huomenna on taas se pelastava perjantai.
Ja lauantai on mielennostatus päivä parhaasta päästä :)

Ens viikolla kun jaksaa painaa vielä maanantain töitä, ni sit saa kaivautua loppu viikoks
vaikka maankoloon piiloon kaikkee tätä ..skaa.
Taidan vaihtaa sitte vähän maisemaa muutamaks päiväks... Suuntana vois olla vaikka LPR
taikka joku muu yhtä mukava paikka.. Tai miksei vaikka LPR JA joku muu yhtä mukava paikka xD...
En tiedä vielä... Se jää nähtäväks, minne tuuli kuljettaa.

"En tiedä miksi ihmisiksi
suosiolla jaksan olla
viikon korkeintaan
sitten ote lipeää,
tekee kipeää
En tiedä enempää
mihin suuntaan meen

Sydäntäni kuunnella mun täytyisi jo enemmän,
itseäni kuluttaisin silloin ehkä vähemmän
Kun näkee mikä on oikea, mikä väärä
Mikä on se mun päämäärä

En silloin vaivu hetkiin hämärtyviin
enkä taivu, kirkkaasti nään vesiin syviin
Kun ne osaan erottaa,
itselleni terottaa
Tiedän mitä teen,
kun näen tilanteen

Ei saa luovuttaa,
parempaa täytyy mennä hakemaan
Huomista ja mitä tuomista on sillä mukanaan

Elämä on kaunista kuin talo täynnä rakkautta,
joka heti purkutuomioita käy oottamaan
Elämä on kaunista kuin piikkilankaa rullalla,
heti kehdon reunaa vasten auki se kiskaistaan

Peili sirpaleina, raamit kaulassa me siitä selvitään
Kevyesti kukaan ei voi kantaa sydäntään

Koko kulmakunta
näkee unta tekemättömistä töistä,
ihmeentekijöistä jotka tekis ne
Niin nukkuu väki,
joka näki miten mulla menee
mut ne silmät ummistaa

On aika yksin
silloin selityksin,
kun se iskee kohdalle, vyön alle
Ei silloin jaksa
eikä kukaan maksa laskua
ja pudotus on vapaata"

Kerro yksi hyvä puoli minusta ja kopioi omaan päiväkirjaasi.

"Mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille,
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas.
Vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle,
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle..."

Viekää sitte ..rkele vielä viimesetkii rippeet...

JustJoo...

Elämä se jaksaa vaan heittää lisää **skaa niskaan...

Miks aina niin?

Miks tän elämän pitää olla pakkopullaa?
Arjen jaksaa puurtaa alta pois vaan sen ajatuksen voimalla,
että viikonloppuna saa taas yrittää hukuttaa murheensa,
vaikka ei ne kuitenkaan koskaan huku,
ne **rkeleet osaa uida...

Onneks huomenna on pejantai ja saa taas kiskasta nupin turvoksiin.


"Niin täydellisen turhalta tää kaikki tuntuu ilman rakkautta..."

Jippii...
Hyvin menee...
Porukkaa passitetaan ympäriltä hoitoon ja itelläkin meinaa
nuppi hajota sydämen lisäks, mut eihän siinä, prkl...
Jatketaan harjotuksia,
vaikkei tän elämän kuulemma pitäs mikään harjotusleiri olla...