"Hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy,
mut kaikki sekava lopult selvänä piirtyy.
Ei ikin voinu arvata toiseen että näin kiintyy.
Ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy.
Vaik nyt oon onnistunu kai päästämään irti,
tunteita sua kohtaan mä tuun ain säästämään silti.
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten.
En ite kai mä koskaan odottanu,
et miten paljon asioita oppii arvokkaana pitämään,
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää.
En haluu koskaan joutuu kadottamaan,
mitä mä oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään.
Jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan,
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa;
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois,
vaan sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa..."