On piilossa lantalan
seassa turpeen ja kakkanan,
valtakunta viimeinen isopäisten eläinten.
Vain parkkinen tuntee sen.
Illan tullen saappaissaan
Heidi saapuu tanssimaan
kimaltelee lötjösen suu.
Mäksä vanha valkoinen,
pystyyn nousee huojuen,
lantalasta soitto kantautuu.
Mummo kanasensa niitylle ajoi,
pieni kananen se hyppeli.
Metsästä saapui se karmea löttis,
viekas ja pitkärunkoinen.
Juokse sinä tumma
kun tuo taivas on niin kumma
ja lötjösiä täynnä.
Niin on nuori hevoseni
omaa tahtoa täynnä.
Tallissa Lötjösen häät vietetään
on löttiksel kruunattu pää.
Kultaisen Löttiksen valssiin
tule jo täti ohoi.