Ajatella kuinka hieno hevonen se oli.
Minne tahansa sen kanssa meni, sitä pystyi käsitellä pelkkä riimu päässä, se ei koskaan hötkynnyt mihinkään ja viimeiseen asti kunnioitti ihmistä.
Se hörisi tädille aina, jopa silloin kun oli kipeä. Kas se huolehti että tätikin jaksaa.
Se liikkui hienosti ja osasi hypätä, sen kanssa täti kävi maastossakin ilman satulaa ja satulan kanssa paahtamassa täysillä. Se ei koskaan yrittänyt pudottaa ratsastajaa.
Täti pystyi antamaan sen talutettavaksi 7 vuotiaalle tytölle ja Jonttu pystyi 9 vuotiaana ratsastamaan sillä ilman satulaa yksin. Osaavammalle se tarjosi haasteita ja tiesi aina paremmin asiat kuin ratsastaja :).
Se oli ihan superhevonen.
Ikävä on ja pysyy, tädin oma pikku kananen taivashevosenakin pitää huolta rakkaistaan!
Uusimmat blogimerkinnät
- Päiväkirjan jatkoa myyristelyn ihmeellises... 03.06.
- Vihdoin saan tämän gallerian toimimaan.... 22.11.
- Voe urpo 26.07.
- Myyrä reeniputkessa 22.07.
- Myyrä ja myyrän ruuansulatuskanava 16.06.
- Jahah, se on kesä ny 25.05.
- Alakaulaisten otusten otuspäivä 16.05.
- Kyllä se on paksu 04.05.
- Hahaa 29.04.
- Kesäkumit alla 23.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2011 (1)
- ▶ 2010 (27)
-
▼
2009 (203)
- ▶ joulukuu 2009 (16)
- ▶ marraskuu 2009 (21)
- ▶ lokakuu 2009 (25)
- ▶ syyskuu 2009 (14)
- ▶ elokuu 2009 (21)
- ▶ heinäkuu 2009 (24)
- ▶ kesäkuu 2009 (16)
- ▶ toukokuu 2009 (26)
- ▶ huhtikuu 2009 (10)
- ▶ maaliskuu 2009 (10)
- ▶ helmikuu 2009 (6)
- ▶ tammikuu 2009 (14)
- ▶ 2008 (398)
- ▶ 2007 (296)
- ▶ 2006 (181)