Lötjönen kokeili tänään että kantaako kalkkunan siivet pitkälle. Siis yritti kovasti olla omatoiminen pikkuponi. Joutui taipumaan ihmisten tahtoon, tai siis tädin tahtoon vake-R:n johdolla...
Riemastuttavan ratsastustuokion (kanasen mielestä) jälkeen rva jutteli tädille kovasti. Se hirnahteli, hörisi ja hirnu-kiljui (!!). Siis hirnahteli ajoittain kovin kimeälläkin äänellä. Ja juttua riitti, aina kun täti oli lähistöllä, se vastasi tädille ja jopa aloitti itsenäisesti keskustelun. Aika söpöä, täti suorastaan suli... 8)
Ps. hevoseni diagnosoidaan luokkaan puukylki-suuton-omantahdonomaava-hattivatti-vatipää.
Hoitokeinoja ei tunneta, on vain opittava elämään sen kanssa. 8)