IRC-Galleria

Täti löysi kaveri-hevosen (naissellaisen tietysti) tänään.

Tuttuja juttuja tuli ilmi; Karsinassa ratsastuksen jälkeen ilme "No mitä sä siinä vielä möllötät" sekä maastokävelyllä palloksi muuttuva runko, kova tuijotus sekä pää taivaissa. Ongelma ratkaistu pohkeen ja äänen yhteistyöllä sekä pienellä raipan kosketuksella.

Kyllä Rouva taivashevonen on viisas ja kultainen otus.

Täti rakastaa rouva Lötjöstä aina vaan enemmän.

Tänään täti kapusi urhoollisen herra Vilungin selkään, siis maalainen alla. Mentiin pellolle ilman satulaa ja täti oli ihan putte-ratsastaja :).

Vilunki oli makee; Venyi ja taipui ja oli kevyt edestä. Takasetkin saapui alle ihan automaatiosti :).

Tekee hyvää ratsastaa toverihevosilla, ei juurikaan ehdi Lötjöstä miettiä kun selässä pakertaa.

Kiitos L ja herra maalainen!

Ps. Asiasta on olemassa kuvallista todistusaineistoa, odottakaahan vaan (ja sitten on naurussa piteleminen)...

Vielä tulee useasti päivän aikana hillittömiä ikävä-puuskia. Oikein puristaa sisuskaluja ja itkukaan ei ole kaukana.

Arvostakaa niitä otuksianne niin kauan kun ne ilonanne ovat.

Siis sain mennä Asariksen kanssa tallille lääppimään Naape-herraa (Naape-parka :)) ja menin sitten vielä selkäänkin :).

Hurjasti jännitti ja pelotti, mutta menin tallille ja selkään silti.

Iso kiitos Asarikselle ja Naapelle, jolle voisi myöntää urhoollisuusmitalin kun kantoi tätiä niin kovin nätisti ja kiltisti!!!!

Eilen kävin Rva kanan haudalla viemässä kynttilöitä.

Isot ruusut jotka täti vei sinne hautauspäivänä, olivat jäätyneet maahan ja näyttivät ihan uusilta ja kauniin huurteisilta. Kirkonkellot alkoivat soida kun kynttilät oli sytytetty. L oli matkassa myös.

Täti on miettinyt pikku kanastaan paljon. Se oli erittäin upea hevonen. Sen kiltimpää, älykkäämpää ja rauhallisempaa hevosta ei ole olemassakaan.

Täti miettii myös ajoittain, oliko tädin ratkaisu ihan oikea, vaikka syvällä sisimmässään tietää että oli.

Rva lötjönen lähti saappaat jalassa, kuten täti tahtoikin.

ps. Ihmisen aivot nukahtaa väkisin 3 vuorokauden valvomisen jälkeen. Mutta entäs jos nukkuu joka yö n. 5 tuntia maksimissaan ja senkin muutamassa osassa, niin koska uni tulee? Kroppa huutaa unta, mutta aivot käy ylikierroksilla.

Uran vaihto, ystävän kuolema, hevosia kuollut ja tietysti pahimpana Lötjösen kuolema.

Olisiko ensi vuonna edes vähän helpompaa?

Ja kesä pelottaa jo valmiiksi.

Musta hevonen laukkaa aamuyön usvaverhossa,
se on juuri kutsuttu tähtiin.

Sen kavioista lentää kipinöitä
ja harjassa loistaa tähdet.
Se on vapaa.

Sen hengityksen höyry
jättää jälkeensä ikävän.

Se rakasti,
sitä rakastettiin
ja nyt sen on mentävä.