Tämmönen vuosi se oli sitten. Paljon kerkis tapahtumaan... oli helsinginreissuja ja kesäsekoiluja, sitten ihmeellisiä ihmissuhdekiemuroita. Taisin menettää sen ihmisen josta oikeesti eniten välitän, mutta kai sitä aina toivoa saa että kohtalolla olis vielä joku ässä hihassa.
Kiitos kaikille ihmisille jotka on jaksanu kuunnella / lukea murheitani ja muuta semmosta. Olette ihania. Joistakin ihmisistä ei voi luopua.
Ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki.
Kiitos ja kuittaus.
Pori 31. 12 2006
{Jemppu}