IRC-Galleria

Ihminen on kummallinen otus. Aina tuijotetaan omaa napaa. Miksi se on niin ylitärkeää mitä MINÄ saan ja MITÄ minä siitä kostun. Miksi on niin vaikeeta luovuttaa omastaan toiselle? Miksi ei voi joskus luopua omasta edustaan toisen hyväksi? Niinhän se menee että jokainen joka apua saa sitä joskus tajuu myös antaa. Ei tämä maailma pyöri sillä että pidetään niin kovaa huolta siitä mite itse saa. Kun pidetään huolta myös toisten eduista ja annetaan itsestämme jotakin, sen saa aina moninkertaisena takaisin.
Tänään olis ollu Hausmylly Vaakunassa. *KIUKKU*. Mun lemmpari, Mylly. Ja mää en pääse kattomaa. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ. Olisin halunnu. No, ainakin tuli siivottua. Tänään pidin semmosen rääkkipäivän. Mut nyt onki sitten kämppä hiukan erinäkönen.

Käytiin tossa kavereiden kanssa kallossa ajelemassa. Siellä on hienoa yöllä. Pimeetä ja hiljasta, tunnelmavalaisus vain kun valot vilkkuu kaukana. Musta meri, tyyni ilma. Meren tuoksu. Syksy. Kaksi joutsenta lipuu ohi äänettömästi. Komiaa.

Hiukan hommissa on oltu taas. Ihan kivaa. Katteltiin kaverin kanssa kun kurkiaura meni ohi. Iso aura olikin. Kaveri vaan huusi että semmone menee taivaalla. "Oijoi, tarviikin oikeen tulla kattomaan." "No tuu äkkiä sitten." "Ohoh." Siinä sit ihmeteltiin...
Nyt jumitan koneella ja syön hot rodeja. Päänsärky helppaa pikkuhiljaa kun sain buranaa ja hierontaa. =o)

Ei sitä nyt kauheesti ole tänäänkään rehkitty, vähän seiniä pesin ja semmosta mutta silti tuntuu ettei jaksas ees hengittää. No, kai se on tää räkätautikin syyllinen.
Jos vielä monena yönä mollottaa täysikuu niin mä tulen hulluksi. Oikeesti tulen. Ei saa nukuttua. Milläs sitten jaksat tehä mitään kun ei oo nukkunu?
Ja sitten kun on fyysisesti väsy niin tulee vähän kiukkukin. Vaikka periaatteessa tietää ymmärtävänsä toisia, ei aina edes halua ymmärtää. Tekee mieli olla semmonen veemäinen. Se ei kuulu oikeestaan mun tapoihini mutta joskus vaan ei jaksa olla kaikille niin ilonen ja ystävällinen. Kai kaikilla saa olla huonot päivänsä.
Nyt sätissä roikkumista ja semmosta. Yritän rauhottua ja kattoa mitä tänään vielä tapahtuu.

KLIKKAA SATUNNAISTA JA LAITA OLETUSKUVAN KUVATEKSTI LAUSEEN PERÄÄN. TOISTA TÄTÄ NIIN KAUAN KUN LAUSEITA RIITTÄÄ. JOS OLETUSKUVASSA EI LUE MITÄÄN, OTA UUSI! :>
MINUN PÄIVÄNI KOHALLE EI TULE MITÄÄN.

MINUN PÄIVÄNI:

HERÄSIN JA NÄIN EDESSÄNI PAVIAANIN. KIRKAISIN:
paistettua kanaa.

ÄITINI JUOKSI KATSOMAAN MITÄ OLI TAPAHTUNUT JA SANOI
Tylynä Nivalassa 2002

MENIN AAMUPALALLE. LEIPÄNI OLI HOMEESSA JOTEN TOKAISIN:
jee jee

LÄHDIN TÖIHIN JA MATKALLA LAULOIN:
helou

KAVERINI TULIVAT MUKAAN LAULAMAAN, JA YKSI HEISTÄ KAATUI JA HUUSI:
It´s damn cold day

TÖISSÄ OLI RUOKANA KAALIKÄÄRYLEITÄ, NE OLIVAT LEMPIRUOKAANI JA IHASTELIN:
aamupala @ pop gh, trat, thaimaa

TÖIDEN JÄLKEEN MENIN BAARIIN JA HUMALASSA OLLESSANI HUUTELIN KAIKILLE:
fuck the fajitas

MINUT HAETTIIN PUTKAAN JA SAMMUIN SINNE. UNESSA TAPASIN KÄÄPIÖN JOKA VAROITTI MINUA
Pure Madness

HERÄSIN JA LÄHDIN KOTIIN. MATKALLA PUMMI HALUSI RAHAA JA KEKSI SYYKSI:
EPÄSELVÄ

EN ANTANUT RAHAA VAAN JUOKSIN KOTIIN JA ÄITI KYSYI MISSÄ OLIN OLLUT, JA VASTASIN:
Vanha. :P

SITTEN MENIN OMAAN HUONEESEENI, MUTTA SE OLIKIN TÄYNNÄ HÄMÄHÄKKEJÄ! KILJUIN TÄYTTÄ KURKKUA:
hassu kuva<3

PIKKUVELJENI OLI TÄYTTÄNYT HUONEEN KUMIHÄMIKSILLÄ. SAIN SYDÄRIN JA KUOLIN. HAUTAKIVEENI KIRJOITETTIIN:
Laita hymy kiertään

Hello my friends I'm calling to you
The things we believed
Are no longer true
Cause we're older now
So much wiser than before

The pain that we've felt
We hold deep inside
The dues we have paid
And the tears we have cried
And the emptiness
Can we take it anymore

Have we lost all our faith in our God
And all that we are
When we look at our lives
What are we fighting for


Whoa, let's make this a better world
When push comes to shove
What have we really learned
Whoa, let's make this a better world
When you're lying awake with your life in your head
Thinking 'bout friends who are already dead
We can change


Whoa, let's make this a better world
When push comes to shove
What have we really learned
Whoa, let's make this a better world
Is there hope for us all
As we're waiting to die
Lying in bed as we take our last sigh

Huomasin sitten yöllä että kurkku on kipeä ja pää täynnä räkää. Oli vaikea nukkua kun joka paikkaan tuntu sattuvan. Sitten vedin pari buranaa nassuun ja nukahdin vihdoin viimein.
Eihän sitä oo tänään kauheesti jaksanu mitään tehä. Kissan kanssa käytiin tossa pihalla, ja Elvis tykkää kiipeillä tohon yhteen puuhun. Voimat ei taida vaan vielä ihan riittää kovin pitkälle. =o)
En tiä mitä tässä illaksi keksis. Onko se vaan tätä ainaista koneella roikkumista.

Tulispa hyvä viikko.
Ajatukset aina ihan solmussa.
Kaipailen juttuseuraa, liian usein täällä kotona vaan nysvää.
Haluisin ajelemaan. Taas.
Tekis mieli roskaruokaa. Hyi hyi.
Siinäpä tämän päivän tärkeimmät.

Olin vähän ulkosalla illalla ja hiukan tapasin tuttujakin. Tänään kävin vähän tekemässä pieniä hommia.
Olen miettiny että kyllä tämä maailma on sitten monimutkanen paikka. Miten täällä kukaan voi pärjätä? No yhdellä tavalla vain. Uskoisin niin. Taivaaniskä on ainoa joka murheita ymmärtää ja ahdistusta. Ainoa joka kaiken anteeksi antaa.
Ajatukset juoksee taas ympäri villiä laukkaa. Joskus tuntuu että pitäs tehä jotain tosi radikaalia oman ittensä ja onnensa eteen. Siinä vois lennellä risut ja männynkävyt, mutta ei kai sitä aina muutenkaan saa mitään aikaseksi.
Mihinkähän sitä pääsis töihin? Mihin lähtis opiskelemaan? Mä toivon että pääsisin sille kurssille johon hain. Olis taas ainakin jonkun aikaa tekemistä ja semmosta muutakin.

Väsy. Meni vähän valvomiseksi eilen. Tai siis tänään paremminkin. Oltiin absilla ajelemassa ja pojat veti hesemättöä, minä en. Yök. Toivotaan vaan että Turku ja Rauma on vielä pystyssä huomennakin kun tuo porukka lähtee sinne rymyämään. Taitavat itse asiassa olla siellä jo uiskentelemassa kylpylässä.
Ajatukset ollu sekasin taas muutaman päivän. Eikä se tunnu tästä helpottavan sitten lainkaan. Miettiny kaikenlaisia. Ihmisten motiiveja, tekoja, pelkoja, haluja, toiveita, ajatuksia. Ei kai niitä ikinä voi kaikkia ymmärtää. Pitää vaan yrittää tukea toista kaikessa vaikeassa ja sitten hiukan nuhdellakin ja suoristaa jos menee ihan mäkeen. Tehkää niin minullekin, molempia kiitos.
Kohta lähetään taas hommiin. Illalla sitten ehkä lisää tekstiä. Ehkä.

Ressiä riittää. Mutta kyllä kai siitäkin yli päästään. Onneksi päivässä on sentään hetkiä jolloin saa hymyillä ja nauraa. =oD =o)
Viikonloppu olis mutta se taitaa mennä tosi hissukseen. Kai hyvä välillä näin.