Do diih. Olipas sitten taas mielenkiintonen ilta eilen.
Oli taas reffit sovittuna uuden tuttavuuden kanssa. Piti olla kirjastolla seittemän aikaan. Ihmettelin että miksi kirjastolla, eihän se seuralainen käsittääkseni ihan siellä päin asu. No, sitten se vielä ilmotti että nyt on hänet hälytetty kuitenkin töihin, että siirretään aikaa puoli kymmeneksi. Ja mitäs tämä sitten tarkottikaan, voi Hyvä Taivaaniskä ja sun kohtalosi kun teillä on huumorintajua...
Siinä sitten puolen aikaan kirjaston edessä istuessani kattelin että semmonen musta mies menossa ohi. Se katto ja katto mua, pysähty kohalle. "Hi, how are you". No mitäs mä siihen, I'm fine. "Do you remember me..." sillon mä meinasin revetä. Ei tää voi olla todellista. Ei vaan voi. Eihän mun pitäny nähä tätä enää koskaan kun ei tullu numeroja vaihdettua.
No, kukas se siinä muukaan kuin Sam, jonka kanssa vaihdoin muutaman sanan tuolla linkkuasemalla kun olin Turkista tullu takasin Suomeen. Tosiaan ajattelin että kadotin se kyllä kun eihän täältä nyt pelkän etunimen perusteella ketään löydä. Mutta siitä se nyt sattui kävelemään ohi. Jos ei se seuralainen olis pyytäny tapaamaan kirjastolle eikä siirtäny sitä aikaa... No anyway, aikamme siinä ihmeteltiin että voi jehna. Mä en olis edes sitä enää tunnistanu pimeessä mutta se vaan totesi että "I was wondering like, where have I seen that face before..." Hahaa. No tuli se Remy siihen myöskin ja paiskasivat kättä hieman epäilevät ilmeet naamallansa. Että mua meinas naurattaa. No ompahan nyt numerot vaihdettuna ettei enää ainakaan pääse katoamaan.
Reffiseuran kanssa siitä sitten jatkettiin istumaan yhteen paikkaan, hetki oltiin siinä ennenkun se sitten ehdotti että jos mentäs hänen luokseen. No, ei siinä, mentiin sitten ja olihan se jo tapaus. Texasin murre oli hauskaa kuunneltavaa kun siellä asunut aikansa, heppu osaa maalata, kämppä oli tip top, Bourbonia piti maistaa ja kun se ei mulle kelvannu niin juotti mulle noin litran jaffaa. Kuunneltiin musiikkia ja se kertoili Nepalin historiasta juttuja. Sitten alko uni painamaan ja tein lähtöä kotiin, mihin mua ei tietenkään olis päästetty. No pidin pääni että on se nyt jo jos en mä koskaan kotiini asti pääse näiltä tutustumisvierailuilta. Että semmosta. Vähän olin H. Moilasena kun sänkyyni asti pääsin.
Tänään sitten kävin äitin luona taas, käytiin kaupassa ja äitikin sai osansa syysilmastosta, hehee. Ressukka tais vaan jäätyä siinä matkalla cittariin. Tyytyväinenhän se kuitenkin aina on kun menen.
No niin. Tässähän näitä, aika henk. kohtasiakin juttuja, mutta pakkohan nää johonkin purkaa, rakkaat lukijat elekää välittäkö... ja anteeks.
Poistuu takavasemmalle...
