... vaikkei mitään ihmeellistä kirjotettavaa taas olekaan, mutta ihan periaatteesta. Olen huomannut että tämä on kätevä paikka tarkistaa myöhemmin että mitäs silloin ja silloin elämässä olikaan meneillään.
Tänään kävin kaupungilla, se vähän piristi. Silleen lievästi, semisti niinkun teinit sanoo. Ilma ei kyllä piristä. Plussaa vieläkin ja räntää tulee välillä taivaan täydeltä, juurikaan märempää ulkona ei vois olla. Kassu ei edelleenkään kovin mielellään lähe tuohon säähän.
Mä en tajua tätä... elämä on nyt jotenkin jumittunu paikoilleen. Koko ajan mietin että pitäs ja pitäs, mutta tässä nää päivät vaan menee eikä mitään tapahdu. Kai sitä on pakko mennä työkkäriin ens viikolla ihmettelemään että mitäs ihmettä. Eipä se tällä valittamisella ja ihmettelylläkään parane, mutta kun en vaan yksinkertasesti tiedä nyt.
No, onneksi olen saanut taas jonkunlaisen rauhan kuitenkin tosiaan ja olenhan mä kuitenkin nähnyt että taivaaniskälle on kaikki mahdollista. Pitää vaan kädet ristissä pyytää että viedään sinne missä mun kuuluukin olla.