No niin. Hurja Tampereen reissu takana. Mistäs sitä alottais.
No ensinnäkin, eilisen aamun haahuilin sitten Tampereen keskustassa ja ihmettelin. Sää oli sateinen ja vähän koleakin. No, sitten piti sinne haastatteluun mennä. Ja niinhän siinä kävi kuin kävikin että pääsin kouluun. Nyt kaikki on sitten enää työkkäristä kiinni. Ikävä juttu vaan että en taida saada lupaa alottaa opiskelua vielä ensi viikoksikaan... :o/// paperihommat ottaa aikansa.
Sitten kävin katsomassa sitä yhtä nettituttua sen työpaikalla, mitä ei sitten illalla tulleesta viestistä päätellen olisikaan saanut / pitänyt tehdä. Itse aina halunnut nähdä ja nyt ei sitten kelvannutkaan. Olkoon. Torilla oli hengellistä ohjelmaa jota piti hetkeksi seisahtua katselemaan ja kuuntelemaan.
Sitten sitten... noh, en mä voi kirjotella nyt sen pahemmin tähenkään vaikka niin mieli tekis... mutta sanompa vaan että tänään vasta tulin kotiin ja tuota noin niin. En mie enää ymmärrä. Ei tässä voi olla kun yks vaihtoehto... en suostu ajattelemaan muuta. Tämän täytyy olla tarkotettu... huokaus.
No, aamulla rautatieasemalla sitten taas uskovaiset oli liikenteessä ja yksi mies ojensi mulle muitta mutkitta ja selittelemättä ruokakassin. Ooke. Juna oli korvattu bussilla jossa oli sitten jo värikästä porukkaa tietty sielläkin...
Kaikesta tästä jää vaan sellanen olo, että voi Isä meidän joka olet siellä taivaassa, mitä ihmettä sä tällä kaikella tarkotat? *huokaus*
