IRC-Galleria

Tässähän tämä on taas mennyt tältäkin vuodelta, eilen oltiin vaan, syötiin hyvin, katseltiin telkkua, ja sainhan minä jotain pientä, suklaata, sukat, koristeita, hajuvettä. Tänään on sitten vaan oltu sitäkin laiskemmin, mitä nyt mies kävi kaverinsa luona jouluvierailulla. Huomenna olis vielä taputeltava tapani pois, ja sitten saakin ruveta uudenvuoden odotukseen. Eipä nämä enää niin erikoisia ole nämä päivät tässä iässä, ehkä kaupungilla käydään illalla katsomassa ilotulitusta ja siinähän se sitten. Tammikuun alussa alkaakin sitten taas hiipiä työn aloitus lähelle, siitä se kevät sitten lähtee. (Mikä kevät, talvikaan ole vielä tullut... kunnon talvi vasta edessäpäin, taitaa silti lyhkäseksi jäädä tänä vuonna...)

Nonnih. Joka päivä joutunut kaupungilla pyörimään, mutta saatiinhan ne sapuskat haettua. Mies on tehnyt töissä pitkiä päiviä ja minä kävin tänään taas polilla. Siellä näkyi sitten kysta taas ultrassa, ja sain uusia lääkkeitä. Postista oli haettava veljen lähettämä paketti ja nyt se joulu saa sitten tulla. Saa tuo mieskin kyllä kai vielä aamulla käydä kaupungissa, koska perunat ei mahtuneet mun kyytiin...
Semmosta.

Nukuin komeasti melkein puoli yhdeksään ja kävästiin tuolla kaupungilla tuulessa ja sateessa katsomassa joulutoria. Pyörittiin taas pitkin poikin, toiselle löytyi kengät ja minä löysin jo onneksi ekat joululahjat. Kyllä meinaa vaan vähän hermoa kiristää se ihmisten ja krääsän määrä.

Eipä tässä sitten muuta olekaan oikein ollut, puolitoista kuppia kahvia kun taas menin juomaan (itsekuri, mitä se on...) niin olen hikoillut koko päivän. En tiedä voiko se olla pelkästään siitä kahvista, en kai minäkään nyt NIIN herkkä ole.

Nyt ompi jouluvalot laitettuina ikkunaan ja huomenna ohjelmassa seurakunnan joulujuhlat ja tietty pukujen tiirailua. Kotimaan synttärit.

Näinhän se viikko loppu sitten ennen kun alkokaan, tänäänkään en töissä kyllä tehnyt paljoa mitään kun siellä oli oppilaita poissa ja luokkia muualla.

Toi ilma on kyllä jotain aivan järkyttävää... kylmän kovan tuulen kanssa tulee vettä, myrskyä lupasi nyt illaksi, katsotaan mihin se vielä yltyy.

Omantunnonvapaus ei sitten toteutunut tänään, eli lääkäreillä ja sairaanhoitajilla (jotka käsittääkseni valassaan lupaavat edistää terveyttä ja suojella elämää) ei edelleenkään ole oikeutta toimia omantuntonsa rajoissa. Että näin.

Taas piti ottaa vähän huiliakin kun pääsi kotiin, mutta on se sentään kiva että on perjantai. Ja eilen oli niin kiva jutustella että ... hmm, ompahan mitä miettiä :D

Sairaslomapäivä vol. 3 ja vieläkin on tänään ollut sellanen olo että huhheijaa. Oli vähän ulkona käytävä kuitenkin että saa happea. No, ei siinä auta kuin katsoa että jos huomenna jo töihin menisi.

Tuli nyt sitten semmosta postia että mulla mitään ylimääräsiä lomapäiviä olekaan, no väliäkös tuon sitten kun kaksi viikkoa joululomaan. Voi ääh, pitäs kortit ja lahjat kaikki lähetellä ja nyt ei juuri jaksais keskittyä semmosiin...

Tuntuu mullakin tämä mieli muuttuvan lennossa aina, no kai se on naisen oikeus muutaa mieltään. Oewoe.

Kauan odotettu viikonloppu on täällä. Työpäivä meni nopeasti, ja tulin sitten vaan kaupan kautta suoraan kotiin. Löysin vielä illalla erittäin ihanaa ja rauhottavaa musiikkia youtubesta.

Fiilis tällä hetkellä: rauhallinen mutta odottava, huomenna meinaan lähtee!!! Tässä jo kuuntelen valmiiksi ja nostattelen tunnelmaa. Upeeta nähdä huomenna nämä jannut ihan livenä! Taitaa noilla olla kyllä jo ikääkin. :D

Heräsin viime yönä klo 03.48 ja en pahemmin sitten enää sen jälkeen saanut unta. Mutta tuntuu oudolta että en minä silti mikään nukkuneen rukous ole aamuisin, päinvastoin.

Töissä oli ihan mukava päivä. Siitä sitten ostamaan ne uudet kengät (tulikin ostettua niin mukavat että kyllä nyt kelpaa tallata), pizzalle, kaupan kautta kotiin, pieni lepohetki, koira ulos ja mitäs tässä sitten vielä. Velipojalle soittelin pitkästä aikaa.

Nyt tuntuu mieli ja sydän vähän rahoittuvan, tunnun olevan tässä niin sanotusti aralla mielellä. Nyt tekee vaan mieli olla ihan hissukseen jonkin aikaa, mind my own business ja sitten taas jossain vaiheessa herätä tuohon sosiaaliseen maailmaan. Kyllä kai se tästä. Eipä sitä voi kieltää, kyllä olen itsekin mokaillut, olen ajatellut ilkeitä, ollut itsekäs, lausunut ihan turhia sanoja, ties mitä muuta joten ehkä ihan hyvä vaan että poistun vähän takavasemmalle. Tämä on mun elämä, ei ihminen voi kun todeta että ensi kerralla paremmin.

Tammikuussa on kyllä VIIMESTÄÄN hankittava se salikortti tai uimahallikortti, ennen kun rapisee tää kunto käsiin. Ellen sitten innostu ostamaan uutta crossaria. Eipä sekään tuota lihaskuntoa oikein auta, eikä selkää.

Over and out.

Menipä sitten tämä päivä vähän pilalle kun taas iski sellanen kipu ettei oikein mitään jaksanut tehdä, vasta iltapäivällä kuuden jälkeen alkoi helpottamaan. No, eipä kai sitä nyt tarvi sen ihmeempiä kun ensi viikonloppuna on sitten taas kunnon meininki.

Eipä taida nyt olla tästä päivästä sen enempiä kirjotettavaa, kun ei nyt ainakaan vielä päässyt ajelullekaan vaikka niin on luvattu, no kunhan taivas selkenee niin näkyy ne mahdolliset revontuletkin.