IRC-Galleria

Niinkun on mulla tapana ollut niin kai sitä voisi taas tähän laittaa semmosen pienen katsauksen menneeseen vuoteen. Ja kuten aina, paljonhan vuoteen mahtuu.

2012 alkoi hieman sekavissa merkeissä Helsingin reissun jäljiltä. Suunnitelmat oli kovat, kunnes tuli taas muutos. Mies löytyi ja seurustelu alkoi. Yritin kovasti sumplia työ- ja kouluasioita. Pieneläinhoitajan opinnot oli mielessä. Oulun reissuja muutama. Ne oli mielenkiintosia, kaikki omalla tavallaan. Siinähän se kevät meni kun toista ikävöi aina.

Äitin tilanne meni eteenpäin, ja se on ollut huolena. Kesällä tuli selväksi, ettei enää kotona oikein pärjää.

Loppukesästä sitten selvisi niitä totuuksia miehestä, erohan siitä tuli. Myös Helsingin reissu tuli käytyä jossa sitten olikin aikamoista... Suunnitelmia oli taas vaikka muille jakaa, ja selvät sävelet, mutta eipä se niin mennyt miten olisin halunnut. Kouluun hain kuitenkin ja pääsin. Tampereella reissasin minkä kerkesin. Ja vähän muutenkin. Enkä niin vähänkään. Koulunkäyntiavustajaksi tie tyssäsi silti melkein alkuunsa onnettomien sattumien myötä. Asuntohakemus Tampereelle on silti vielä sisässä ja muutto pois Porista toivottavasti pian edessä. Loppuvuoteen mahtui vielä suht mukava mutta hiljainen joulu ja hiljaiset välipäivät sekä ylimääräisten ihmisten elämästä pois potkimista.

Eipä kai tuota lyhkäsemmin voi summata. Ei se tylsä vuosi ollut, eipä maar olisi kaikkea tätäkään uskonut tapahtuvaksi vielä toissavuonna.

No, nyt sitten katsotaan taas mitä ilta tuo tullessaan, mikään hillitön bilefiilis ei kyllä nyt ole mutta olishan niitä rakettejakin kiva nähä.

Hyvää Uuttavuotta!

Hellou. Kaikennäköstä on tänään tullut mieleen. Lähinnä olen miettinyt noita ihmissuhdeasioita, ensimmäistä kertaa elämässäni tuntuu että nyt olen toden teolla menettämässä luottamukseni miehiin. Eipä sitä tietenkään silläkään mitään saavuta että rakentaa sen muurin ympärillensä, mutta jospa sitä siellä sisässä saisi sitten koottua itseänsä sen verran, että uskaltaa lähteä ottamaan taas uusia kolhuja. Sitä myös tässä olen itekseni ihmetellyt että onko se kuitenkin minussakin ollut se vika, huonosti valinnut kumppanit vai mikäs siinä on. Noh, se siitä.

Ulkona veti plussan puolelle eli vesikeliksi. Kävin kuitenkin sen verran ulkona että kaupasta hain jotain, ja saihan siellä liukastella. Aamulla heräilin jo aikasin, mutta sitten uni vei taas voiton päivällä ja herätessäni olikin niin etova olo että voi morjes. Kaipa se tästä.

Ensi viikolla pitäs kunnolla palata arkeen. Pitäs kävästä varmaan Tampereella ja ja ja... kaikkia paperihommia olis. Kuusen laitan pois huomenna ja valot ikkunasta, saa joulu luvan loppua tältä erää.

Mitäs muuta... no kai sitä tässä. Huomenna sitten katotaan mikä on illalla fiilis.

... joulu meinaan. Ja vuosikin melkein. Kylläpä siihen taas kaikenlaista mahtuikin. Ja innolla sitten vaan odottelemaan tammikuuta ja mitä kaikkea ensi vuosi tuo tullessaan.

Hissua elämää on nämä välipäivät ollu tässä kotona. Ei oikeastaan mitään tekemistä ole ollut, eikä kyllä ole mihinkään osannut tarttuakaan. Jotenkin semmonen harmaa, mitäänsanomaton fiilis. Johtunee osaltaan tämä tunnetila eilisestäkin...

Nimittäin eilen sitten päätin viimeinkin että joku järki tässä hommassa on oltava ja siivosin naamakirjan kaverilistaani rankemmalla kädellä. Sain eilen selville että exäni, joka meidän kihloissa ollessa lähetteli omalle exälleen viestejä joissa lupaili naiselle tulevaisuutta vaimona, on nyt sitten kihloissa tämän tyttösen kanssa. Ja niinkun herra mulle kirkkain silmin vakuutteli monta viikkoa, että olin käsittänyt kaiken väärin ja plaa plaa plaa. Niinkun mä silloin päätin kuin päätinkin antaa anteeksi näkemäni tekstit vaikka vaistot toista koko ajan kuiskutteli. Ja tässä tulos. Tässä se sitten nähtiin, mistä siinä kaikessa oikeasti olikin kysymys. Ei jösses että osaa ihminen olla sairas, kiero, valehtelija, en tiedä uskooko itsekin omiin juttuihinsa, vai eikö vaan välitä. Joka tapauksessa niin lähti elämästä eilen, kuten muutama muukin päänvaivaa aiheuttanut. Tavallaan vapautunut olo, mutta kun ne on niin elämässä olleet osana kuitenkin niin tyhjältähän se nyt tuntuu myös. Kaipa tämä tästä, uusia parempia ystäviä ja ihmisiä elämään.

Supernaturalia olen kattellut niin ahkeraan että meinaa tulla jo uniinkin. Siis siihen onnettomaan pätkittäiseen uneen, jota mä ehkä juuri ja juuri saan, nyt kun tuo kuutamoinen tuolla taas möllöttää.

Tänään tätä, huomenna muuta...

Heräilin aamulla ysin maissa. Pistin vielä vähän paikkoja kuntoon. Jouluista musiikkia, kuusen koristelua, semmosta kaikkea pientä. Kaveri tuli sitten Siinä iltapäivällä ja syötiin jouluruokaa. Enhän mä tietty rajojani ymmärtänyt taas ja meinasin ratketa liitoksistani. Lahjapaketeista löytyi karkkia, sirottimia ja voileipägrilli. Iltapalavoikkareita nyt kiva tehdä sitten. :D

Eipä tässä muuten mitään erikoista, tässähän tämä taas meni ihan hyvällä fiiliksellä. Uusivuosi olis seuraava etappi kunhan nämä joulunpyhät menee ja sitten se arki alkaa taas. Onneksi tammikuussa huomaa jo sen auringon selvemmin. <3

Ei kai tässä, muutama löhöpäivä ja katsotaan sitten mitä tapahtuu.

Tunnin päästä se aatto alkaa. Kohta pitäis mennä jo petiin että jaksaa aamulla nousta hyvällä tuulella viettämään sitä joulua. Kaikki on suurinpiirtein valmista, antaa sen kivan päivän tulla vaan. :)

Tänään olen siivonnut vielä ja ostanut kaksi lahjaakin. Kaupassa on ollut aivan täysi hullunmylly viime päivät, ihmisten menoa kun siellä on katsellut niin luulisi että maailmasta ruoka loppuu justiinsa. Pukki nähtiin tänään Prismassa, hehee. Tässä iltasella sitten kävin tuolla taas pelailemassa vähän pleikkaa ja kohtahan se päivä on pulkassa.

Semmosia.

... ja yhtä nopeesti se on sitten ohikin. Tänään käytiin kaverin kanssa kaupassa ostamassa jouluruokia, ja voin kertoa että siellä kaupassa oli muutama muukin. Hermot ollu monilla koetuksella tänään jos on ostoksilla ollu.

Pitäs saada untakin taas kunnolla kun aamulla olis seiskan aikaan noustava... sitten äitiä katsomaan. Siitä tulee taas semmonen "lähde aamulla, tule illalla" - reissu. No, ei kai sen väliä, linja-autossa saa istua tunteja taas ja mietiskellä omiaan.

Semmosta, loppusuoralla ollaan...

PS. Tämä maailmanloppu oli aika laimea... tosin ne nyt sitten ovat löytäneet uuden maya - kalenterin joka meneekin sitten tuonne 7000 vuoden päähän. Kysymys kuuluukin, että miten sattuikin että siitä ilmotettiin eilen illalla?

Tämän päivän ohjelmassa on ollut siivoilemista, kuusen ostoa, ja vielä muutama koristekin, sekä pelailin vähän pleikkaa tässä iltasella. Siinähän se päivä sitten menikin, aika nopeeta. Huomenna pitäis mennä ostamaan jouluruuat ja sitä rataa. Luultavasti kaupassa on joku muukin huomenna. Kuten esim. koko Pori.

Ei kai tässä sitten sen kummempia ole kirjoteltavana tästä päivästä, kunhan nyt selvitään joulun ja uudenvuoden taakse niin alkaa se arki taas.

Juttelimpa tuossa amerikkalaisen naamakirjakaverin kanssa. Se on postaillut kovasti tekstiä ja kuvia sen puolesta, että hänen rakkaassa ja täydellisessä kotimaassaan kaikilla pitäisi olla aseet. Ihan turvallisuuden takia, että saadaan rikolliset kuriin ja esim. nämä kouluampumiset lopetettua.

Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Kun vastasin, että eipä se aseiden lisääminen se vastaus mielestäni ole niihin ongelmiin, tulee sieltä aina se argumentti, että "kun niillä rikollisilla on aseet aina kuitenkin, haluan vain puolustaa itseäni ja läheisiäni." Joo, se on tosi että tuskimpa ne aseet maailmasta loppuu, mutta lisääkö niitä sitten pitäisi tehdä? Onko sitten kauhian turvallinen olo kun kaikki nukkuu aseet tyynyn alla? Onko sitten kiva miettiä mitä se naapuri mahtaa minusta tykätä tai että toivottavasti ei tule kovasti riitaa kenenkään kanssa...

Kenellä vaan voi mielenterveysongelma puhjeta. No ainakin varmaan siellä amerikassa, missä kaikki on suurta ja vapaata mutta ihmiset on kuitenkin enemmän orjia kuin missään. Kaveri kertoi sitten että hän on kokenut sitä ja sitä, silloin olis ase ollut ihan tarpeen. Empä voinut sanoa itse kokeneeni niin kamalia asioita, mietin vaan että mistä johtuu että meillä täällä Suomessa harvemmin tulee sellanen olo että pitäis nukkua pyssy kainalossa. Millanen yhteiskunta sellanen sitten on jossa lähes kaikki siviilitkin omistaa aseen? Pelokas ja vainoharhainen meininki siitä sitten tulisi. Ihmiset olis varmaan koko ajan sormi liipasimella kun kuvittelisi ja tietäisi että niin on kaikki muutkin. Alettais sitten kyttäämään naapureita ja ottamaan oikeutta omiin käsiin. Mitäs virkaa poliisilla on sitten enää kun kaikilla kuitenkin on aseet?

Niin, todellakin, eipä ne aseet varmasti kielloillakaan maailmasta lopu. Eikö sitten voitais satsata enempi niihin mielenterveysongelmien hoitoon ja yleiseen toisistaan välittämiseen, mieluummin kuin että annetaan sitten kaikille se mahdollisuus tappaa. Lisäksi musta tuntuu että kyllä amerikassa varmasti media tekee osansa asemyynnin hyväksi, ei voida antaa liian turvallista kuvaa omasta kotiympäristöstä kenellekään, jotta asekauppa kävisi.

The world has millons of hungry kids, but still every country has the money to get weapons.

Kävin tänään kaupungilla, postitin lahjan veljelle ja annoin toisen kaverille, ostin sellaisen kummitytölle sekä lähetin kortit mummulle ja tädeille. Vielä kun pari pienen pientä pakettia hankkis niin se olis siinä. Sitten tietty ne ruuat ja kattoo nyt antasko budjetti periksi kuuseen.

Lunta tulee vaan lisää, ikään kuin sitä ei nyt jo riittävästi olis. Ja edelleen luvattu enemmän. Ei kai siinäkään sitten.

Eiköhän tämä loppuvuosi tässä mene sitten.