Nyt olis sitten niinkuin jalka oven välissä matkalla työelämään. Kolmen päivän sijaisuus päiväkodissa on suoritettuna, ja tästähän se sitten lähtee. Eipä sitä tiedä koska seuraava soitto tulee.
Mukava paikka kaikenkaikkiaan oli onneksi, ei tarvinnut aamulla miettiä että no voi ... kun tarvii taas lähteä. Ihana oli päästä taas muksujen kanssa viettämään päivää, vaikka jotkut asiat tuntu vähän hassuilta. Esim se, että nyt kun mulla on se ammattipaperi, niin mut voidaan laittaa ulos yksin parinkymmenen alle kuusvuotiaan kanssa. Eihän sitä ole ennen koskaan voinut silleen, ja vähän se tuntu hurjalta mutta sitähän se ammattilaisena olo on, vastuuta ja semmosta.
Väsy vaan on ollut iltapäivisin siinä määrin että uni on tullut armotta ja sitten kun illansuussa on heräillyt niin arvata saattaa onko tässä kotona tullut tehtyä mitään. Mutta onneksi nyt on perjantai, viikonloppuna on aikaa korvailla "unohtuneita" kotitöitä.