Aamulla soitin lääkäriaikaa, ja sain semmosen sitten huomiseksi. No, käyhän se niinkin. Eli hyvin suurella todennäkösyydellä tästä tuli ihan kotiviikko. Välillä on jo parempi olo, mutta välillä on outo olo, räkää olen täynnä vieläkin ja iltapuoleen alko kurkun kipu hiipiä ylöspäin kohti korvaa. Ei yöksi korvatulehdusta, kiitos.
Pikkuvelikin se soitteli ja kuulosti ihanan puheliaalta ja iloselta. Oli kaupassa ja kyseli että mitä mä haluan lahjaksi. <3<3<3 On se veli rakas.
Sukulaisuussuhteita mietin kyllä silti tässä silleen, että on se ihme juttu kun ei niiden kanssa aina tule toimeenkaan. Jos ei omien sukulaisten kanssa voi olla niin kenen sitten? Eikö niiden pitäs olla niitä ensinnä omia ihmisiä, joihin luottaa, joilta pyytää apua ja joilta saada rakkautta?
Kyllä se joulu vaan lähenee enkä mä ole vielä pystyny ostamaan lahjoja enkä mitään... no, kai tässä vielä huominen armonaikaa ja ylihuomennakin vielä aamupuoli.