Jopas on kerinnyt kulumaan pitkä aika tuosta viimesestä merkinnästä. Ja onhan tässä taas paljon kerinnyt tapahtumaankin...
Elikkä jospa nyt alotan siitä, että sinkkuna tässä taas ollaan. Ei mitään pahaa, hyvissä väleissä yhteisellä päätöksellä tämä tapahtui. Syitäkin oli monia.
Toisaalta taas, on tullut tavattua semmonen uusi... mitä siitä nyt uskaltaisi sanoa. Aika näyttää, mutta toivon lujaa että kaikki menee hyvin koska tuon ihanampaa ei maailmasta löydy.
Lumen tuloon on varmasti jokanen suomalainen kerinnyt kyllästymään. Välillä tuntuu että jospa se maailmanloppu ei tulekaan asteroidista vaan lumesta. Tälläkin hetkellä sitä tulee, on tullut melkein koko päivän. Metrejä ja metrejä, melkein. Riittäis jo.
Työt on jatkuneet, ja kyllä ne ilmeisesti nyt sitten kestää tuonne toukokuulle. No, eipä tarvi vielä miettiä vähään aikaan että mitäs seuraavaksi. saa nyt nähä otanko vihdoin hoitolapsia tähen kotiin, vai innostunko taas jostain ihan uudesta.
Kevättä kovasti odotellessa...