Kauheeta nukkumista nämä päivät. Yöllä nukun ja päivällä nukun. Ja kun nukun päivällä, sillonhan vasta häröjä unia kattelenkin. Kun vaan tietäs mitä ne unet aina tahtoo sanoa, ja ketä ne kaikki ihmiset niissä on. Olen lukenut jostain, että kaikki ihmiset joita me unissamme nähdään, me on nähty joskus myös oikeasti. Vähintään kadulla ohimennen kolme sekuntia. Että aivot ei kehittele meidän uniin mitään olemattomia ihmisiä ja henkilöitä. Tiedä häntä sitten.
Henki kulkee jo jotenkin mutta yskä on kova edelleen. Mitähän sitä huomenna uskaltais tehdä? Kai sitä edes jotain.
Semmosia...