Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Yökylässä tuli mentyä nukkumaan vasta joskus viiden aikaan. Mutta eipä muuten valittamista... kyllä se niin on sellanen että sen kanssa on helppo olla. Kaikella tavalla. En tiedä silti olisko meillä oikeesti tarpeeksi yhteistä mihinkään vakavampaan, vähän eri maailmoistahan me ollaan. Mutta lupasi se mulle maalauksen maalata. :) Käytiin Unicassa syömässä tässä päivällä ja sitten kotiin tullessa tuijottelin oravaa noin metrin päästä silmästä silmään. Siihen se jähmetty pähkinät suussa mua kattomaan.
Nyt sitten viikonloppua ja ehkä pitäs olla vähän kotonakin ihan itekseen omassa rauhassa...
