IRC-Galleria

Päivä meni vähän pilalle kun nukuttiin niin mahottomasti. No, sitä se teettää. Pientä taisteluntuoksintaa on miehen kanssa taas ollut, mutta riidathan on sopimista varten.
Jospa yrittäs taas huomenna saada jotain aikaseksi. Muutakin kun kalojen tuijottelua. Pitäs ulkoilla ja käydä kaupungilla ja kahvilla ja pikkuhommissa ja... ja... vaikka mitä.

Pitäskö munkin lähteä metsäopistoon?

Kyllä oli sitten hauska tutkimus se sydäntutkimus. Siinä mä sitten makoilin yläosattomissa kahen mieslääkärin edessä ja se toinen tais vasta harjotella sen ultrakoneen käyttöä... no, pääasia että kaikki näytti olevan ok. Sydän on siis kunnossa, raskauttakin ajatellen.
Nyt pitäs mennä tekemää ruokaa ja sitten kai vähän taas siivoillaan.

Käydään muuten miehen kanssa tänää sen verran henkevää ja syvää keskustelua että empä muista koska viimeks...

Akvaarion hoitaminen jatkuu. Just kahvilla käydessäni naureskelin muille että mulla onkin ilmanen akvaario jossa saa kaloja kasvattaa eikä maksa mitään. =oD
Aamupäivällä nukahdin uudestaan jostain syystä. Talkkari kävi avaamassa meidän kylppärin viemärin, kun se oli tukossa. Jotenkin on taas vähän eri fiilikset kun eilen ja vielä aamullakin. Paremmat, onneksi.
Huomenna aamulla sitten sairaalaan sydäntutkimukseen. Mielenkiintosta tietää onko siinä kaikki kunnossa. =o)

Ei sais ei. No sleep tonight.
Löysin taas uuden pelin. Fish tycoon, semmonen virtuaalinen akvaario ja kalanmyyntihomma. Mustahan tulee pian ihan nörtti. Tuntuu että näinä aikoina tietokoneet alkaa näyttelemään vähän liiankin iso osaa ihmisten elämästä. Saahan sitä istua koneella, mikäli vaan muistais pitää huolta niistä sosiaalisista suhteista ihan livenäkin.

Mä oon nyt varmaan reilun kuukauden käyny läpi tällasta vaihetta. Miettimisvaihetta. En tiedä sitten mutta ainakin tuntuu että en mä ihan näin paljon yleensä kuitenkaan mieti asioita, vaikka paljon mietinkin. Ja sitten se että kun ne asiat ei aina tahdo ratketa miettimälläkään. Ja joidenkin asioiden miettiminen laittaa mahaan oudon tunteen.
Tänäänkin olen juonu kahvia neljä kuppia. Joskus tekis mieli huutaa ihmisille että, HEI, MÄ EN OO MIKÄÄN AJATUSTENLUKIJA, PUHU MULLE! Mutta mutta, kun mä en ole huutajatyyppiä... Ja sitten kuitenkin tämän mietintävaiheen aikana mun on jostain syystä ollu itekkin tosi vaikea puhua asioista vaikka yleensä avaudun ummet ja lammet, että mun pitäs tietää miltä se tuntuu.
Lauantai-ilta olis eikä taaskaan mitään tekemistä. Sain eilen sentään tosta Sims kakkosesta vähän jotain irti että kai sitä tarvii vielä jatkaa... synttärit olis tänään kaverilla, mutta kun mutta kun...

Minä muistan sinut
Kun aurinko paistaa
Minä muistan sinut
Kun koitan töitä kalastaa
Minä muistan sinut
Kun katson lakanaa valkeaa
Minä muistan sinut
Vaikka koitan unohtaa

Minä muistan sinut
Kun pilvet on hattaraa
Minä muistan sinut
Kun joku maailmaa parantaa
Minä muistan sinut
Kun pimeys lankeaa
Minä muistan sinut
Vaikka se on vaikeaa

Minä muistan sinut
Kun posket kiihkosta helottaa
Minä muistan sinut
Kun kyydissä pelottaa
Minä muistan sinut
Kun lattia narahtaa
Ja minä muistan sinut
Kaikki sinusta muistuttaa

Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aina aion muistaa

Minä muistan sinut
Paremmin kuin ketään koskaan

Liput on ollu tänään puolitangossa eilisen johdosta ja kuuden aikaan pitäis sytyttää kynttilä keittiön ikkunalle. Eipä ne kynttilät niitä ihmisiä tuo takaisin mutta kuitenkin.
Käytiin kaupungilla ja nyt taas siivoillaan vähän.
Näin muuten eilen telkkarissa ekan joulumainoksen. En tiä silti miten kauan niitä on jo tullu kun ei oo juurikaan telkkaria kateltu. Eilenkin seurattiin vaan niitä tiedotuslähetyksiä sieltä Tuusulasta.
Kävin pikku iltakävelyllä ja join kupin kahvia. Nyt vois kokeilla Sims 2:sta pleikkarilla. Ehkä ei töki niin kun tietokoneella tökkii.

Tehkää. Ihkupoxista se löytyy. Tehkää tehkää. =o)

Joo, kauheeta kohua nyt tästä Jokelan koulun jutusta. Suomi24:sta löytyi sen tyypin (Pekan) kirjotuksia ja kyllä voi olla sitten kieroutunut ja vääristynyt kuva kaikesta jollakin. Sairaat ihmiset pitäs saada hoitoon. Ei sais vaan jättää ja ajatella että no kyllä se siitä, omapahan on asiansa. Kun ei välitetä, sitten käy näin.

Mitä? Onko? Oletko? Olenko? Kannattaako? Miksi? Miksei? Milloin? Miten?

Monta päivää jo menny Virtual villagersia pelatessa. Auttakaa, ei saa jäädä mihinkään peliin noin pahasti kiinni. Luntakin on tullut mutta en ole edes vielä ulos asti päässyt ihastelemaan sitä. Pitäis ostaa talvikengät.
Tänään siivottiin aika hyvin. Huomisellekin vielä jotain jäi, mutta nyt saadaan kuitenkin olla itsestämme ylpeitä. Se siivoaminen kun ei ole aina meidän vahvimpia puoliamme.
Nyt tuli jostain syystä aika hyvä olokin yhtäkkiä. En ihan tarkalleen tiedä miksi, mutta en kyllä valitakkaan. =oD