IRC-Galleria

Vuosi meni mielettömän nopeeta, vaikka siihen mahtui niin paljon kaikkea. Tai ehkä juuri siksi se menikin niin nopeta. Yo-kirjoitukset, pääsykokeissa ravaaminen, kesä karkinmyyjänä, muutto Vantaalle, uus koulu, muutto Järvenpäähän... Paljon uusia, ihania ihmisiä. Tottakai vuoteen mahtuu ikäviäkin asioita, mutta ei niitä nyt halua enää niin ajatella. Olen pyrkinyt selvittelemään kaikki epäselvät asiat ja se on ollut oikeesti tosi hyvä asia. Jos asioita ei selvitä, niitä jää vatvomaan ihan liikaa.

Eilen oltiin Venlalla Sarin ja Lauran kanssa. Ei oltu elokuun jälkeen nähty neljästään. Kaikkien elämä on sen jälkeen muuttunut melkoisesti, joten tottakai kaikki on erilaista kuin ennen. Mutta silti oli mukavaa... Illalla mietin, että saan kyllä olla tosi kiitollinen siitä, että meistä sillon lukion tokalla muodostu tollanen neljän poppoo. Siinä oli hyvä olla. Aikaisemmin olin tottunut olemaan koulussa aina jotenkin erillään siitä porukasta, jonka kanssa liikuin. Osa kouluajoista tuli vietettyä mua vuoden vanhempien kanssa, ja vaikka pidin -ja pidän edelleen- heistä todella paljon, olin aina kuitenkin vuoden nuorempi. Ja toisaalta osan ajasta vietin kyllä viettänyt omanikäisteni kanssa, mutta en siltikään tavallaan kuulunut tiiviisti mihinkään kaveriporukkaan, olin milloin kenenkin kanssa. Tunsin vähän kaikkia, mutten melkein ketään oikein kunnolla. Ja sitten lukion kakkosella kaikki muuttui, kiitos meidän Pyhäranta-jengin. Siinä porukassa vietetyn kahden vuoden jälkeen olikin sitten helpompaa lähteä ihan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Ja nyt uudessa koulussa on myös hyvä olla. Koeviikkopizzakeikkoja on kyllä toisinaan ikävä.

Eilen illalla piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta katteltiinkin äitin kanssa joku hölmö elokuva. Ihan fiksu valinta kuitenkin, mieluummin sitä nukku aamupäivällä, kun ei kuitenkaan ois ollut mitään järkevää tekemistä. Jaksaa sitten illalla juhlia.