IRC-Galleria

Istun parvekkeella netissä! :) Kesä on ihan kohta siis täällä jo. Tänään alkoi myös pyöräilykausi. Koululle on n 5,4km. Se tietää lähes yhtätoista kilometriä päivässä. JepJesJeah.

Viikonloppu Pyhärannassa kului partion [lipunheilutusta, paperilavan tyhjennystä ja kokous] parissa, kotona laatuaikaa viettäen ja oikeiden ystävien kanssa. Lauantai-iltana menin siis Merille. Siellä oli 'kaikki pojat', Merin leikkikavereita ja lähes kaikki tytöt. Viihdyin jotenkin paremmin kuin koskaan aikaisemmin tossa porukassa. Lopulta jäätiin taas miettimään menneitäkin. Paikalla oltiin siinä vaiheessa minä, Meri ja pojat. Henkka: "Mitä, ette te oo kyllä neljää ja puolta vuotta seurustellut!" Mutta kun joo, on ne. Oli meillä ihan hauskaa, kun mietittiin alun käsityksiä joistakin näistä ihmisistä, joista nykyään niin kovasti pidetään.

Enkä enää edes pelkää, että aika ajaa meidät erilleen..

Maanantaina hoidin kaikenlaisia virallisia asioita. Ostin katekismuksen ja virsikirjan, kävin verotoimistossa ja rekisteröin uuden autoni. Äiti heitti mut kauheellä kiireellä linkkapysäkille ja matkasin Turkuun. Kokoustimme taas Pj-kurssin merkeissä. Mietittiin kurssia. En kauheasti osannut sanoa mitään. Tämän päivän jälkeen olisin taas osannut sanoa niin paljon enemmän. Kärsimyksen ongelma -tunnista ei tule 45 minuutin luentoa...

Juna toi minut Järvenpäähän. Matka tuntui kestävän ikuisuuden, mutta luin Lutherin viisaita ajatuksia. Sisäistinkin kai jotain, ainakin 25 prosenttia luterilaisuudesta. Mietin kyllä paljon muutakin kuin kärsimyksen ongelmaa siis. Kuten sitä, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Niin ajatteli Jumala ja Luther myös. Minä ja Kutro ollaan ihan samaa mieltä kanssa.

Aamupäivä koulussa kului nopeasti. Lounastimme Tuireliinin kanssa ja päätettiin lähteä viimeisenä koulupäivänä Linnanmäelle. Joku setä kysyi meiltä, että ketä me oikein ollaan. Ja käski meidän pitää iloisuutemme. Taitanee onnistua! Sitten kaikki Idea.onniliinit siirtyivät Hannalle. Meidän toimintao li kyllä ihmeen jäsentynyttä tai jotain sellaista tänään. Tottakai me huudettiinkin, kuinkas muutenkaan. Mutta saatiin ihan fiksuja suunnitelmia aikaseks. Kai.

Katsottiin yks ihmeellinen ruotsalainen leffa. Leffa kertoi muka poliiseista, mutta oikeesti se kertoi meistä. Ois aika hyvä opetusvideo Lapsuus ja nuoruus -jaksolle. "Näin toimivat hyvät nuorisotyönohjaajat..."

Ihana ilma oli pyöräillä kotiin. Ja nyt istua täällä parvekkeella. Rakastan kevättä ja valoa ja tätä kaikkea nyt jotenkin.

Tulin Pyhärantaan. En meinannut uskoa, että olen ennekin ajanut Hyvinkää-Forssa välin. Auringonpaiste tekee kaiken niin erilaiseksi. Kevät on kyllä täyttänyt mun mielen ihan täysin.

Torstaina tein aamulla psykologian tehtävän. Tosin jo iltapäivällä tajusin, että pitää korjailla sitä hieman. Muistin jalkapalloleijonani ja otimme Ellin kanssa pari matsia. Koulun jälkeen kävimme kaupassa ja siivosimme. Sitten Vilkku ja Veera soittivat syömään piirakkaa ja kävelimme Haltianpolulle vesisateessa pienen perheemme kanssa. V & V olivat tehneet herkullista kasvispiirakkaa ja hyvää salaattia. "Onko tämä valkoinen juusto juustoa?" Olen niin fiksua, että kateeksi varmaan käy!

Perjantaina herässimme aikaisin. Teimme aamulenkin ja söimme herkkuaamupalaa: puuroa, mustikoita, kahvia ja itsetehtyjä sämpylöitä. Sitten kouluun, viimeistä kertaa Starletilla. Elli ja Mira tulivat myös kyydissä. Ensi viikolla alkaakin sitten pyöräilykausi.

Joku oli sitä mieltä, että me KNTO:t siirryttäisiin maanantaina Kauniaisiin. Ei kiitos. Olen mieluummin juuri Järvenpäässä. Hulluja ihmisiä ja huumorintajuisia opettajia. On niin hyvä olla siellä. Oikeesti meistä kyllä tulee 'Diak eteläinen' ja jaksojen suorittaminen toisissa yksiköissä kuulemma helpottuu. Ei kiitos siltikin.

Jakso loppui. Ei nostettu maljoja tai laulettu virsiä. Annettiin vain paljon palautetta ja lähdettiin kiireellä linja-autoasemalle. Höhlää. Enkä edes tajua jakson loppuneen. Ja koska en edes mene uuden jakson aloitukseen maanantaina, niin tiistaina luultavasi luulen jatkavani edelleen TT:tä.

Koulun jälkeen Mira tuli hakemaan Toven hoitoon. Minä söin pikaisesti ja lähdin sitten ajelemaan Raumalle. Ihana ilma. Rakastan kevättä. Kävin Rauman seurakunnassa juttelemassa yhden sedän kanssa, ja hyvin todennäköisesti vietän täällä päin Suomea ensi syksynä kaksi kuukautta. Hassua.

Menin Sarille. Juotiin huippuhyvää kahvia ja lörpöteltiin. Käytiin kirjastossa, haettiin jätskit ja mentiin Kanaalinvarteen syömään. Taas niin kevätfiilis. Voi että. Oli mukava viettää pitkästä aikaa useampi tunti yhdessä.

Hain Mikon ja tultiin kotiin. Äiti oli tehnyt pizzaa ja käytiin saunassa. Katsoin Ecerwoodin nauhalta ja juttelin pitkät pätkät äitin kanssa. Oli hyvä perjantai-ilta kotona. En kaivannut minnekään muualle.

Heräsin jo nukahdettuani viestiin. Ei ole helppoa olla ystävä, kun toisella on vaikeaa. Tahtoisi kertoa, kuinka toinen oikeesti on niin supermahtava ihminen, ja että aurinko paistaa kyllä vielä taas joskus, ja että muut vaan on tyhmiä, jos ne ei tajuu. Mutta itsestä aina tuntuu ainakin, ettei niitä oikeita sanoja löydy. Täytyy vain toivoa, että toinen ymmärtää, että kuinka arvokas ja tärkeä onkaan. Ja kaiken muunkin.

Aamulla äidin villasukat ja villatakki ja aamukahvi ulkona. Aika mahtavaa. Rakastan tätä taloa ja kylää.

Mielialanvaihtelut on kerrassaan ihastuttavia. Eilinen ilta oli sellasta hassua aikaa taas. Piristyin, kun kävimme Bärren kanssa hänen henkilökohtaisella Mintullaan teellä. Sitten tulimme kotiin saunaan. Puoli kymmeneltä sain puhelun, joka sai kaiken taas tuntumaan kovin epäreilulta, mutta onneksi Aakkos-ystäväni olivat paikalla ja sain purnata heille.

Tänään vietimme kevättä. Koulussa lievä hysteeria jatkui siitä mihin se eilen oli jäänyt. Sain erään syntymäpäivälahjan osan 1 valmiiksi. Elli oli muistanut ottaa jalkapalloeläimensä mukaan, minä en. Joten istuimme takarivissä pelaamatta.

Luennoitsija perui iltapäivän [ja huomisen aamupäivän!] luennot, joten päätimme pitää tiimipalaverin ruokalassa [todelal tehokkaasti käytimme aikamme!] ja sitten lähdettiin Artun ja Kutron kanssa melkein-ulkomaille-Lidliin ja tankkaamaan [oli melko monimutkaista sekin]. Koska aurinko melkein paistoi, haimme jätskit ja menimme rantaan syömään [sekin mutkien kautta... kuinkas muutenkaan]. Ilma oli hieman jäätävä, mutta mehän emme välittäneet. Romanttista tunnelmaa tuli vielä pilaamaan kaivon [tai järven??] tyhjennys auto, joten heitettiin Arttu MSO:lle ja mentiin Kutron kanssa sen luokse kahville. Huomasin, että olin kyllä todella kaipaillut Kutron seuraa tässä viime aikoina.

Sieltä suuntasin Venlalle, eksyilemättä. Reetta vain nauroi mulle. Nauroin takaisin ja keskustelin Venlan kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. Siellä kahvittelin myös ja tulin hakemaan Bärreä ja Tovea. Lähdettiin taas Kutrolle, jossa oli tämän kevään ekat lettukestit. Siellä me sitten istuttiin ja naurettiin ja naurettiin...

Tulevaisuuskin näyttää taas jotenkin niin avoimelta ja mahdollisuuksia täynnä olevalta. Ja ehkä taas ihan pikkasen olen osannut tänään elää enemmän tätä päivää.

Koulussa oli tänään ihan hysteerinen päivä. Naurettiin ja halailtiin. Näytettiin salaisia käsimerkkejä, kieltä ja muita käsittämättömiä juttuja. Oli mahtava palata kouluun. Ei ehkä koskaan kouluunpaluu ole tuntunut näin mukavalta. Kummallista. Ja etukäteen en edes odottanut sitä yhtään. Mutta jo hetkessä tunsin olevani niin omieni parissa taas...

Purimme harjoittelua koko päivän. Sosiodraamaa oli hieno tehdä, mutta nyt en haluaisi yhtään alkaa kirjoittamaan harjoitteluraporttia. Tiedän, se olisi pakko tehdä. Ehkä jonakin yönä vielä. En jaksaisi ajatella. Harjoittelu tuli tavallaan nollattua ja unohdettua neljän päivän aikana Mannerlahdessa, partionjohtajien peruskurssilla.

Nyt pitäisi sitten jotenkin saada itsestään irti sen harjoitteluraportin verran. Kirjoittaa se ja palauttaa. Käydä vielä kolme päivää TT:tä. Ja sitten, harjoitteluohjaajan sanoja lainaten, unohtaa siitä kaikki se, joka ei musta ole hyvää ja mun työhön ja otteeseen sopivaa. Sama tavallaan pitäisi osata tehdä pj-kurssin suhteen. Käydä niitä asioita läpi, sitten pitää sieltä ne onnistumiset ja hyvät uudet ideat ja sitten unohtaa loppu. Mutta kurssi ei ole vielä ohi, varsinaiset palautekeskustelutkin käymättä... joten ei aivan vielä.

Ja sitten kaiken päätteeksi sitä miettii, että mitäköhän tulevaisuudessa taas tulee tapahtumaan.. mihin suuntaan tie kaartaa... kuka opettaisi taas elämään paremmin tässä hetkessä?

Kevät-kevät-keeevät... <3 Aamulla, kun ajoin töihin, oli vielä kylmää. Iltapäivällä oli lämmintä. Ja kesärajoitukset!! Jeah. Huomenna vielä moottoritietä harjoteluun.

Hain Kutron harjottelun jälkeen, kävimme kaupassa ja tulimme meille. Teimme puolen tunnin lenkin Toven kanssa. Sitten istuimme parvekkeella hetken. Ensimmäistä kertaa. Kevät on oikeesti jo tullut. Ja kesä tulee!

Luulin, ettei minulla ole ikävä tiimiäni. Eikä kouluun muutenkaan. Mutta kun idea.onniliinit jälleen valloittivat kaksiomme, huomasin, että on ihana taas palata tiistaina kouluun.

Nauroimme. Vittuilimme. Nauroimme. Joimme kahvia ja teetä ja vettä. Nauroimme. Leikimme Toven kansa. Nauroimme. Ja teimme vähän tehtävääkin...

Ilta venyi luvattoman pitkälle taas. Pitäisi pakata ja mennä nukkumaan. Aamulla väsyttää, tiedän sen. Mutta onneksi siitä huolimatta en tehnyt tehtävää yksin. Piristysruiske tähän viikkoon. Kiitos.

"Mä en ainakaan haluis tollasia kaljuraitoja..."
"Siis millasia?"
"Tollasia kun tolla tossa kuvassa..."
"Anna mäkin katon... joo emmäkään.. hmm.. toi on muuten mun entinen poikaystävä!"

Tämän takia on ihan parasta, että on mummu, joka pyytämättä tilaa vanhan kotiympäristön paikallislehden pariksi kuukaudeksi synttärilahjaksi. Mummu on rakas ja korvaamaton. [Ne hiukset oli edestäpäin btw ihan kivat. Sopii.]


Uuden kotipaikan paikallislehdestä voi lukea viidessä minuutissa aamukahvin yhteydessä päätöksestä, jonka tekemistä on joutunut edellisenä iltana kuuntelemaan yli kaksi tuntia. Ellei opettajamme olisi ajatellut toisin, valitsisin lehden. Minusta ei taida koskaan tulla politikkoa. Vaikka koskaan ei kai pitäisi sanoa ei koskaan.

Oikeasti on vielä miljoon asiaa tehtävänä ja herätys taas aivan liian pian. Pakko palata fiksuihin juttuihin.

Luin eilen monta tuntia vanhoja päiväkirjojani. Olisi oikeasti pitänyt tehdä monta muuta asiaa. Mutta halusin lukea. En muistanutkaan niitä kaikkia asioita. Sitä, kuinka joskus pelkäsin. Ja kuinka vaikeata oli luopua.

Nyt istun keittiössä. Tähän aikaan päivästä täällä on paljon valoisampaa kuin 'olohuoneessa'. Kumpa kevät tulisi pian. Odotan sitä, että keskustaan ja kouluun pääsee pyörällä. Ja että talvivaatteet saa tunkea johonkin muumihuoneen perukoille. Ja että voi taas käyttää keltaista takkia ja vaaleanpunaista bleiseriä. Ja lisääntynyttä valoa jaksan ihmetellä ja ihastella joka päivä.

Viime viikonloppu Pyhärannassa rauhoitti mieltä jotenkin kummasti. Vaikken kauaa kerennyt kotona olemaankaan ja vaikka sudariretkistä on rauha aina kaukana. Mutta silti. Nautin niistä lyhyistä hetkistä kotona. Ja viihdyin Merillä ja Laurilla. Oli mukava olla pitkästä aikaa pienellä porukalla. Oli aikaa jutella Merin kanssa.

Viime viikko meni nopeasti. Maanantaina ajoin Turkuun ja takaisin, tiistaina pelasimme junapeliä med A & B, keskiviikkona käytiin Sallan kanssa uimassa ja syömässä, torstaina kokoustettiin Järvenpään srk:n opiskelijatoiminnan merkeisä... ja yhtäkkiä olikin taas perjantai.

Bärre on ollut Haminassa viikonlopun ja minä olen viettänyt aikaa itseni kanssa. Eilen tosin piipahdin taas lapsenvahtinakin. Olen nauttinut tästä hiljaisuudesta. Siivonnut ja järjestänyt, herkutellut, katsonut uudestaan viimekertaisen Everwoodin [Bärre nauroi torstaina, kun sanoin, ettei tarvitse lopettaa nauhotusta vaikka tulinkin kotiin], nukkunut paljon, lukenut niitä vanhoja päiväkirjoja ja saanut tehtyä jotain koulunkin hyväksi. Mutta silti on mukavaa, että Bärre ja Tove palaavat tänään kotiin. Kohta ei enää taas tarvitse tulla koskaan tyhjään kotiin.

Myyn kesän lättyjä Helsingin kauppatorilla [kiitos Salla!]. Tervetuloa kahville.

Kävin allergiatesteissä. Viisitoista pitkää minuuttia istuin ja tuijottin nro yhdeksää. Siihen ei noussut näppylää. Eikä mihinkään muuhunkaan kohtaan. Lääkäri oli eri kuin viimeksi, ja ihmetteli, miksi olin edes tulluut allergiatesteihin. Totesi kyllä lpuksi, ettei testi tietenkään sataprosenttinen ole.

Kummaa kummaa kummaa. En muuta osaa kuin ihmetellä. Ehkä kokeilemme myöhemmin tuoda Toven taas tänne. Ja katsomme, alanko taas niiskuttaa.

"Koira lähtee, kissat jää". Sanoi B. eilen illalla ja se merkitsi paljon. Mutta ehkei koiran nyt tarvitsekaan lähteä.

Ehkä ehkä ehkä.

"Olkaa hiljaa ja menkää kotiin!"
"Mut mä asun täällä."
"Ja mä."
"Ja mä."


Harjoittelussa sain kuulla olevani topakka. Hissanope sanoi joskus tomeraksi. Kai sitten olen jotain sellaista.

Kävimme Hesessä, koska olimme surullisia Toven lähdön takia. Arttu sanoi, että perseemme leviävät, vasen pakara vielä ehkä vähän enemmän, mutta sehän ei meitä haittaa. [Tai ei minua ainakaan] Piristyimme sitä paitsi. Viimeistään Prismassa. En muista nauraneeni pariin päivään sillai kunnolla ja oikeesti. Nyt nauroin.

Käytiin saunassa ja sen jälkeen päästettiin toinen pojistamme sisälle. Toinenkin tuli hetken päästä. Syötiin jotain kookosjuttuja [luulin aiemmin, etten pidä kookoksesta, mutta ovatpahan nekin ajatukset kadonneet] ja juotiin kuka mitäkin.

Nyt olen jo piristynyt todella huomattavasti perjantaisesta olotilasta. Kiitos S, S, S, A, M, B, V. Lav juu. Miau!

" Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleill
ja aika olla erosa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.

[Saarnaajan kirja 3:1-8]

***

Tove lähti tänään. Eteisessä on taas matto. Luopuisin kaikista matoista loppuelämäkseni, jos se lääkäri voisi torstaina sanoa, että kaikki ovatkin erehtyneet.

Pitää ottaa päivä kerrallaan. Uskoa, että kaikki järjestyy. Syksyyn asti jatkan asumistani täällä. Sitten mietitään uudestaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä silloin on tilanne.

Päivät ja viikot vain kuluvat. En ole aikoihin kirjottanut mitään "kunnollista". Viikko sitten viikonloppuna vietettiin perjantaina mun synttäreitä meillä. Leikkikavereideni lisäksi tänne tuli kolme oikeatakin ystävää. Nyt nimet saivat taas kasvoja. Olen puhunut molemmin puolin heistä paljon toisilleen. Kaikki kun ovat nykyisin niin tärkeitä.

Silloin lauantaina suunnattiin oikeiden ystävien + Bärren kanssa Vantaalle. Näytin heille missä asuin ennen ja sitten huristelimme Jumboon. Suski: "Mä olen kyllä aika ylpeä susta, kun et eksynyt yhtään". Kiitos vaan. Olen kyllä melkoisesti petrannut siitä, kun ollaan viimeksi Suskin kanssa autoiltu Vaantaalla. Illalla käytiin vielä katsastamassa Järvenpään yöelämää, tosin aika lyhykäisesti.

Sunnuntaina hassut ystäväni lähtivät. Me pelasimme Bärren, Artun ja Sallan kanssa junapeliä. Vietän nykyisin sunnuntai-iltani mieluiten niin. Junapeliä leikkikavereiden kanssa. Jeah.

Viime viikko on melkoisesti hämärän peitossa. Muistan kyllä loppuviikon. Sen, kuinka iloinen olin vielä torstaina. Venla, Reetta ja Sari kyläilivät. Sain ihania keltaisia lahjoja, Tove ja Reetta katselivat lumoutuneina toisiaan ja aika kului mielettömän nopeasti. Oli niin hyvä olla. Ja sitten sen jälkeen junamatka Tiksiin ja lääkärikirjat kirjastossa. Pudotus. Ilta ei ollut kovin hilpeä. Ja perjantaipäivä - no, siitä jo tiedättekin.

Viimeisimmän päiväkirjamerkintäni jälkeen lähdin Helsinkiin hakemaan Saria. En taaskaan eksynyt. Istuskelin hetken Venlalla ja sitten lähdettiin ajelemaan Pyhärantaan. Ajomatka teki hyvää. Sarin kanssa on hyvä matkustaa. Pysähdyimme pari kertaa ja Sari tarjosi pullakahvit. Mieliala koheni hurjasti sen neljätuntisen aikana. Kiitos ystävä rakas.

Illalla hain Mikon Raumalta ja tehtiin äitin kanssa pitsaa. Suski ja Meri tulivat illalla kyläilemään. Meri oli jo ollu menossa nukkumaan ja pessyt hampaansa. Mutta silti se tuli ja söi pitsaakin. Ja Suski vei meidät retkelle meidän kuistille. Istuttiin puoli kahdeltatoista ulkona ja Suski veisti kirjeenavajaa.

Lauantain ja sunnuntain retkeilin vartiolaisten kanssa. Retket on aina mukavia. Kotona Reilassa söimme synttäreideni kunniaksi poronkäristystä. Kotona Järvenpäässä söimme äidin tekemiä korvapuusteja ja join Suskin porukoiden tuomaa guaranaa. Ja pelasimme vielä vähän junapeliä. Arvattavasti aamulla väsytti.

Tänään teimme kevätsiivouksen. On vain koitettava olla miettimättä tulevaa liikaa.