-ma Ryttylä
Ma-ke Jyväskylä
Ke-pe Ryttylä
Pe-la Pyhäranta
La-Su Rauma
Tänään.. Pyhärannassa taas. Miksi minusta tuntuu, että olen jatkuvasti pakkaamassa tai purkamassa kassejani? vaihdoin tyhmästi kannettavasta laukusta rinkkaan, kun en enää jaksanut kantaa sitä toista laukkua ympäriinsä.
Viime torstaina oli opiston "tutustumispäivä" leirikeskuksessa. Kävin avannossa, enkä tainnut tutustua kehenkään uuteen ihmiseen. Olemme melko epäsosiaalisia kv-linjalaisia. Ne muutamat ihmiset, joihin olen kv-linjalaisten lisäksi tutustunut, riittävät aivan hyvin. Kaikki ovat kyllä kovin mukavia. En lakkaa ihmettelemästä ihmisten ystävällisyyttä.
Viikonloppuna Hope-kursseiltiin taas Ryttylässä. Minusta ei koskaan tulisi näyttelijää, koska en pysty olemaan nauramatta, kun toisella on yhdellä on turkoosit haalarit ja toinen on hyvin uskottava televisio-juontaja. Hope-kurssilla innostuin taas ja muistin, miksi minusta ei koskaan ehkä tule kovin pitkäksi aikaa nuorisotyönohjaajaa. Minut on tehty pakkaamaan ja purkamaan kasseja ja muuttolaatikoita, ei pysymään kolmeakymmentä vuotta paikoillaan.
Sunnuntaina tulivat tulevat hoitolapseni Ryttylään. Silloin minua vielä vierastettiin, mutta maanantaina vietimme muutaman tunnin yhdessä, eikä minua kai enää pelätä. Tiedän, ettei meillä kellään ole helppo vuosi edessämme, mutta toivottavasti se on kaikesta huolimatta antoisa. Olin onnellinen nähdessäni A:n terveenä. Lähdemme Japaniin [toivottavasti!] 22.3.
Perhe vei minut Tampereelle, josta ostin Japani-Suomi-Japani -sanakirjan ja hyppäsin Jyväskylään vievään Junaan. Outi oli vastassa. Jos olette lukeneet aiempia päivityksiäni, tiedätte mitä teimme: neuloimme, puhuimme, joimme teetä, herkuttelimme ja katsoimme televisiota. Niin kuin aina. Enkä koskaan kyllästy siihen!
Tiistaina näin myös tyttöä, joka oli viime vuoden Japanissa lastenhoitajana. Söimme yhden japanilaisen ja yhden kanadalaisen pojan kanssa. Japanilainen taisi pitää minua ihan hulluna, kun lähtöpäiväni on niin lähellä, enkä vieläkään osaa kieltä. Sain tytöltä ja japanilaiselta hyviä vinkkejä.
Keskiviikkona palasin takaisin Ryttylään. Opiskelin perjantai aamupäivään asti. Eräs poika vain pudisteli yhdessä vaiheessa päätään ja totesi "kv-linjalaisia". On kummaa huomata, että löytää itsensä taas niin omanlaistensa joukosta. Kai se tarkoittaa, että on oikeassa paikassa. Hetkinen, mitä sanoinkaan..? "Opiskelin perjaintai aamupäivään asti". No jaa. En ehkä aivan. Tai siis illat menivät taas kaikkeen muuhun. Teen juontiin, liikaan ajatteluun ja miehistä puhumiseen. Toivottomia tyttöjä.
Perjantaina matkustettiin Kaisan kanssa Tampereelle. Junassa törmättiin Raksuun, joka luuli meidän lähtevän yhdessä Siperiaan. Toiset tiedot liikkuvat nopeasti, toiset vähän hitaampaa..
Tampereelta tulin bussilla Raumalle. Suski haki asemalta ja mentiin sen luokse teelle. Sitten Meri ja pojat haki mut taas jatkamaan matkaa eteenpäin. Hain kotoa lämmintä vaatetta, kaakaota ja makuualustoja. Mentiin Santtiolle laavulle paistamaan makkaraa ja nauttimaan romanttisesta tähtitaivaasta. Tähtiä nähtiin tosin vasta ihan lopuksi, kun tehtiin Merin kanssa lumienkeleitä. Siellä oli helppoa elää siinä hetkessä taas. Nykyisin en enää elä menneisyydessä, kuten joskus, mutta tuntuu, että olen siirtynyt elämään ihan liikaa tulevaisuudessa.
Tulin kotiin yhdeltätoista ja siivosin/tiskasin/muuta sellaista tunnin. Kävin saunassa joskus puolenyön jälkeen ja olin onnellinen siitä, että olin taas kotona.
Lauantaina lähdin mummun ja Jonskun kautta Raumalle leireilemään. Näin pikaisesti Emmaa. Olisin mielelläni leireillyt hänen kanssaan, mutta mehän tiedämme, että ajoittain olisimme saattaneet keskittyä aivan muuhun kuin olennaiseen. Leireily oli jokatapauksessa mukavaa. Parasta oli seistä puoli tuntia tuulessa laiturilla katselemassa, kun lapset kävivät avannossa. Siellä oli Kaunista, oikein noin isolla K:lla. Tänään kun tuli kotiin, väsytti. Tehtiin pizzaa Mikon kanssa ja loppuillan katsoin telkkaria. Nyt pitäisi taas vaihteeksi pakata ja sitten mennä nukkumaan. Bussi lähtee huomenna kello 6:15 Raumalta.
"On niin helppoo olla onnellinen". [onneksi sähkpostikin toimii taas!]