IRC-Galleria

'Arjen harmaus minut saa
tulemaan luokses uudestaan
kun on niin vaikeaa
omin voimin vaeltaa'
[Turvakytkin]

Eilisen päivityksen jälkeen lähdettiin Veeran ja Mikon kanssa kahville ja syömään. Enkun tunneiksi palattiin kouluun. Illalla tehtiin Bärren kanssa korvapuusteja ja käytiin saunassa.

Tänään viimeinen työpäivä. Ampiainen pisti ja kättä särki. Oli hiljaista, hiljaista, hiljaista. Luin hesaria, söin kaksi lettua ja kaatelin kahvia. Unohdin hesarini ja ampiaisenpistolääkkeen töihin ja toin kotiini varaston & vessan avaimet. Huoh.

Päivän plussat: Tein tikusta asiaa - kävin koululla tulostamassa pari lappua, jotka ois pitätänyt tulostaa jo ajat sitten. Jaksoin hymyillä edes hetken. Ja sitten kotona odotti Bärren tekemä ruoka. Rakastan sitä tyttöä. Ja sitten soitti pomo, joka sanoi, ettei avainten takia tarvitse lähteä Helsinkiin. Ne kerkee palauttaa myöhemmin. "Sitä mä vaan mietin, että mitenhän siihen työtodistukseen kirjottais, että unohtelee..." Toivottavasti vielä kahden vuoden päästä meidän torikahvila on pystyssä.

Nyt Bärre kuoroilee. Makoilin huoneeni lattialla Toven kanssa ja mietin taas kaikkea. Sitä, miten hyvä on ollut asua Bärren kanssa. Tajusin tänään, kuinka ihanaa on, että saan aina purnata kaikesta Bärrelle. Eikä B koskaan sano, että "kaikki kääntyy vielä hyväksi" tai "no mulla on asiat vielä huonommin" tai muuta tyhjänpäiväistä. Vaan on vaan ja antaa mun valittaa. Kiitos ystäväni.

Kaikkien "en halua muuttaa" - ajatusten keskellä lohduttaa tietää, että mulla on Pyhärannassakin oikea koti. Ja perhe. Ja ystäviä. Odotan jo niin, että näkisin Meriä, Veeraa, Jonskua, Suskia, Hennaa ja Saria. Ja muitakin.

"Kuan kuljin ja harhailin
kauan ennenkuin huomasin
saan olla rikkinäinen
ja keskeneräinen
ja opetella vain rakastamaan."
[Turvakytkin]