IRC-Galleria

Kaksi viimeistä päivää Pyhärannassa vietin kotona. Lauantaina kudoin [olen päättänyt käyttää hienoa kutoa-sanaamme, sano muut mitä sano. Murteet kunniaan!] ahkerasti Mikon sukkaa nro kaksi. Katselin siinä sivussa hirmuisasti telkkaria.

Sunnuntaina syötiin hyviä pihvejä. Isä on ihan tohkeissaan Mikon armeijaan lähdöstä [joka siis tapahtui tänään eli eilen] ja pihvit olivat hyviä.

Tulin Sallan kyydilla Järvenpäähän. Onneksi. Kasseja oli miljoona ja oli niin hauska taas nähdä ja jutella. Mutta kotona olikin yksinäistä, koska Bärre ei ollut vielä saapunut. Poltin kynttilöitä, söin suklaata ja katselin telkkaria. Yöllä heräsin jatkuvasti, en ole koskaan ollut täällä yksin yötä. Kummallista. Olin iloinen, kun kello vihdoin soitti ja pääsin keittämään kahvia.

Käytiin Vilkun kanssa äänestämässä ja mentiin sitten Vilkulle vaalikahville. Veera oli mukana ja Vilkun ystävän pieni tyttö tuli hoitoon. Myöhemmin myös Bärre ja Tiina K. tulivat Vilkulle. Löysin itselleni kolmos-mummolan: Vilkulla oli vispipuuroa ja keinutuoli. Viihdyin siellä välittömästi.

Saatiin mun mese ja langaton netti Bärren kanssa toimimaan. Eihän siinä mennytkään kuin liki kolme kuukautta. Mutta taas osoitettiin se, että miehiä ei tarvita. Sain isän kanssa jutellessani mahtavia ideoita siitä, mitä voisin tehdä valmistuttuani. Mutta suunnitelmat ovat miehettömiä, joten ajattelin, että nyt on hyvä aika lakata haikailemasta miesten perään. Ja oikeesti myös tarkoitan tota.

Ilta kotona on taas ollut mukava. Teetä, Ihanat naiset, surffausta ja juttelua. Ja jotkut vielä ihmettelevät sitä, että halusin Järvenpäähän, vaikka minulla on vielä viikko lomaa. Ihmetelkää rauhassa. Täällä on toinen kotini ja olen onnellinen täällä.