IRC-Galleria

Jätettiin kansantaudit suosiolla melkein huomiotta. Sain kyllä pari kirjaa ja yhden sähköpostin diabeteksestä. Niillä eväin pitäisi jaksaa tässä koneella muutama tovi vielä istuskella. Mutta hyvä päätös se oli.

Käytiin keilaamassa. Hävisin taas, mutta niin käy aina, oli urheilulaji mikä tahansa. Alan jo tottua. Sitten suunnattiin Merille. Pojat lähti Laitilaan ja me jäätiin Merin, Veeran ja Kaisan kanssa Lajolle. Katsottiin telkkaria, kirjoteltiin ystäväkirjoihin, mässättiin hirmuisasti ja juteltiin. Oli mukavaa. En muuta kaivannutkaan, kuin heidän seuraansa. Olisimme vaikka voineet istua hiljaa, ja olisin silti varmasti viihtynyt. Suski liittyi myöhemmin joukkioomme ja Janikin kävi. Katsoimme videota 18 vuoden takaa. Asikkalan asikkalan puiset rattaat... ja paljon öljyä. Eräs sai kuulla myöhemmin illalla asiasta melkoisesti. Mutta oikeasti se video oli suloinen.

Mentiin ABC:lle syömään tyttöjen kanssa ja nähtiin Jonskuakin pikaisesti. En ollut hetkeen hillunut Apsilla. Totesimme, että siellä on tainnut tapahtua sukupolven vaihdos. Tai melkein ainakin.

Ajoimme Laitilaan, Jussille. Pojista osa oli melkoisen hilpeällä tuulella, osa jo melkoisen väsähtäneitä. Piti hakea Lauri sieltä vaan pois, mutta tiedettiinhän me, että sinne jäädään jumittamaan. Aika kului jotenkin todella nopeasti. No, hyvässä seurassahan joskus käy niin. Heitin ihmisiä vielä Raumalle ja olin vasta viiden aikoihin kotona.

Nukkuminen on yliarvostettua. Heräsin kahdeltatoista ja nyt odottelen ruokaa. Keittiössä tuoksuu hyvälle. Äiti on viikonlopun aikana tehnyt mustikkapiirakkaa, kaksi pannukakkua ja nyt kahta sorttia pullaa.

***

Luulin laittaneeni tämän näkyviin. Vaan enpä ollutkaan. Yritin tehdä koulutehtäviä. Yritykseksi jäi. Nukuin hetken, kävin mummulla ja yritin lisää. Ei taaskaan oikein onnistunut. Mummu ja ukki tulivat kahvittelemaan ja sitten lähdinkin moikkaamaan Suskia ja Hennaa. Suskilla sain Runebergin torttuja. En siis tänäkään vuonna jäänyt ilman. Kotona syötiin vain laskiaispullia. Hieman etuajassa, mutta emme me välitä. Hennan kanssa ei oltu nähty pitkiin aikoihin, oli hyvä jutella. En olisi halunnut tulla kotiin, koska tiesin, että tänään on vielä tehtävä monta juttua. Onneksi heti kun pääsin sisälle äiti kysyi, haluaisinko paistaa takassa makkaraa. Toki. Siinä takan hiilloksen lämmössä tuli parempi mieli. Ja nyt hoidan oikeasti kaikki hommat pois alta. Mesekin on kiinni.

Miksi aloittaminen on aina niin vaikeaa?