Kyllä, lähden tänään.
Kyllä, jännittää.
Kyllä, tulee ikävä.
Mutta kyllä, on ihana lähteä.
Olen nukkunut kolme tuntia, ja tänään pitäisi vielä tehdä monta asiaa. Paitani, joka mun piti laittaa lentokoneeseen päälle, tuoksuu letuille. Mutta minulla on edelleen ruokahalu tallella, eikä mahani ole jännittämisestä kipeä, kuten yleensä, koska minulla on ollut koko ajan niin ihanaa seuraa ja kamalan paljon tekemistä.
Eilen illalla Maria ja Liisa askartelivat täällä mun askartelujani samalla kun mä pakkailin tavaroitani. Haettiin Mikan kanssa vaaka ja kiloja oli aivan liikaa. Pauli ehdotti, että hankitaan helium-ilmapalloja ja kiinnitetään ne laukkuihin. Teimme Marian kanssa poistoja laukusta, yksin en olisi siihen kyennyt, kun kaikki tuntuu niin tärkeältä. Olisi ehkä pitänyt ottaa Perttukin mukaan päättämään, niin että olisi saatu kaikki liikakilot pois. Sillä oli ihan järkeäviä pointteja, mutta eihän me naiset haluttu järjellä taas ajatella.
Olen puhunut lyhyitä hetkiä puhelimessa. On vaikea keskittyä, kun samalla pakkaa matkalaukkua tai panikoi muuten vaan. Toivottavasti tänään ehdin vielä puhua kunnolla parin ihmisen kanssa.
Ja me nauroimme, lauloimme ja herkuttelimme. Pelasimme, heittelimme tyynyjä ja pudistelimme päitämme.
Tiinan galleria-päiväkirjailut loppuvat nyt tähän. Japanissa aloitan blogin muualle, vähän vähemmän yleiselle paikalle. Jos haluat osoitteen / salasanat, kysy. Kysyvälle vastataan.