Taas yksi kiitos, mutta ei kiitos -viesti lisää. Mutta vähän harmittavammasta paikasta tällä kertaa. Taitaa lakut taas ensi kesänäkin kutsua.. Onks pakko, jos ei haluu?
Oikeat ystäväni eivät ehkä luultavasti tulekaan tänne viikon päästä. Ymmärrän kyllä. Mutta hiukan harmitti silti.
Onneksi tiimini + Bärre olivat kaikki täällä. Ei niille kaikille voi nauramattakaan olla. Tomi ja Salla kirjoittivat kilpaa henkilökohtaiselle ystävälleni. Istuin osan ajasta keittiössä puhumassa hänen kanssaan puhelimessa ja keksimme ihmeteltävää leikkikavereilleni. Miljoonannen kerran ajattelin, että ryhmätöiden tekemisestä tulee tylsää sitten, kun tiimimme hajoaa. Mutta sitä ennen vielä Linnanmäelle.
Kyyneleet tuli vasta kun 2 + 1 tyttöä olivat paikalla. Perheen parissa voi olla oma itsensä. Hassut.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tämä oli pakko saada tehdä, koska olen ... 10.10.
- "vain pienet toiveet valaisee hämär... 22.03.
- "..ja tulostani iloitaan" 21.03.
- "And I think to myself, what a wond... 18.03.
- "Joskus näkee jotain sellaista, mitä... 12.03.
- Unohtui. 06.03.
- "ehkä kaikki meni niin kuin pitikin, ja n... 06.03.
- Kevät. 04.03.
- "sä eilen sanoit hei ja tänään sa... 02.03.
- ".. kirkas aamu aukeaa.. " 26.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (1)
- ▶ 2007 (26)
-
▼
2006 (104)
- ▶ joulukuu 2006 (10)
- ▶ marraskuu 2006 (10)
- ▶ lokakuu 2006 (10)
- ▶ syyskuu 2006 (5)
- ▶ elokuu 2006 (2)
- ▶ heinäkuu 2006 (9)
- ▶ kesäkuu 2006 (5)
- ▶ toukokuu 2006 (6)
- ▶ huhtikuu 2006 (7)
- ▶ maaliskuu 2006 (11)
- ▶ helmikuu 2006 (13)
- ▶ tammikuu 2006 (16)
- ▶ 2005 (31)