IRC-Galleria

Tulin Pyhärantaan. En meinannut uskoa, että olen ennekin ajanut Hyvinkää-Forssa välin. Auringonpaiste tekee kaiken niin erilaiseksi. Kevät on kyllä täyttänyt mun mielen ihan täysin.

Torstaina tein aamulla psykologian tehtävän. Tosin jo iltapäivällä tajusin, että pitää korjailla sitä hieman. Muistin jalkapalloleijonani ja otimme Ellin kanssa pari matsia. Koulun jälkeen kävimme kaupassa ja siivosimme. Sitten Vilkku ja Veera soittivat syömään piirakkaa ja kävelimme Haltianpolulle vesisateessa pienen perheemme kanssa. V & V olivat tehneet herkullista kasvispiirakkaa ja hyvää salaattia. "Onko tämä valkoinen juusto juustoa?" Olen niin fiksua, että kateeksi varmaan käy!

Perjantaina herässimme aikaisin. Teimme aamulenkin ja söimme herkkuaamupalaa: puuroa, mustikoita, kahvia ja itsetehtyjä sämpylöitä. Sitten kouluun, viimeistä kertaa Starletilla. Elli ja Mira tulivat myös kyydissä. Ensi viikolla alkaakin sitten pyöräilykausi.

Joku oli sitä mieltä, että me KNTO:t siirryttäisiin maanantaina Kauniaisiin. Ei kiitos. Olen mieluummin juuri Järvenpäässä. Hulluja ihmisiä ja huumorintajuisia opettajia. On niin hyvä olla siellä. Oikeesti meistä kyllä tulee 'Diak eteläinen' ja jaksojen suorittaminen toisissa yksiköissä kuulemma helpottuu. Ei kiitos siltikin.

Jakso loppui. Ei nostettu maljoja tai laulettu virsiä. Annettiin vain paljon palautetta ja lähdettiin kiireellä linja-autoasemalle. Höhlää. Enkä edes tajua jakson loppuneen. Ja koska en edes mene uuden jakson aloitukseen maanantaina, niin tiistaina luultavasi luulen jatkavani edelleen TT:tä.

Koulun jälkeen Mira tuli hakemaan Toven hoitoon. Minä söin pikaisesti ja lähdin sitten ajelemaan Raumalle. Ihana ilma. Rakastan kevättä. Kävin Rauman seurakunnassa juttelemassa yhden sedän kanssa, ja hyvin todennäköisesti vietän täällä päin Suomea ensi syksynä kaksi kuukautta. Hassua.

Menin Sarille. Juotiin huippuhyvää kahvia ja lörpöteltiin. Käytiin kirjastossa, haettiin jätskit ja mentiin Kanaalinvarteen syömään. Taas niin kevätfiilis. Voi että. Oli mukava viettää pitkästä aikaa useampi tunti yhdessä.

Hain Mikon ja tultiin kotiin. Äiti oli tehnyt pizzaa ja käytiin saunassa. Katsoin Ecerwoodin nauhalta ja juttelin pitkät pätkät äitin kanssa. Oli hyvä perjantai-ilta kotona. En kaivannut minnekään muualle.

Heräsin jo nukahdettuani viestiin. Ei ole helppoa olla ystävä, kun toisella on vaikeaa. Tahtoisi kertoa, kuinka toinen oikeesti on niin supermahtava ihminen, ja että aurinko paistaa kyllä vielä taas joskus, ja että muut vaan on tyhmiä, jos ne ei tajuu. Mutta itsestä aina tuntuu ainakin, ettei niitä oikeita sanoja löydy. Täytyy vain toivoa, että toinen ymmärtää, että kuinka arvokas ja tärkeä onkaan. Ja kaiken muunkin.

Aamulla äidin villasukat ja villatakki ja aamukahvi ulkona. Aika mahtavaa. Rakastan tätä taloa ja kylää.