IRC-Galleria

Keskiviikkona olin kymmenen tuntia töissä, jonka jälkeen lähdin vielä reippaana pesemään mattoja Kutron ja Bärreliinin kanssa. Mäntysuopaa kului ja puhdasta tuli, vaikka mun uhoneen matossa meillä menikin yhtä kauan kuin yhdellä mummolla kuudessa omassa matossaan [että jotkut ihmiset osaa olla ilonpilaajia!]. Matonpesureissun jälkeen mentiin kauppaan, noudettiin Arttu asemalta ja sitten Kutrolle syömään mansikkatorttua ja katselemaan Hovimäkeä.

Illalal kotona mua ärsytti työvuorot, mutta Aakkoset -jälleen kerran- sai mut piristymään. Bärreliini teki ruokaa siinä yhdentoista jälkeen illalla, syötiin jauhelihakastiketta ja sen jälkeen juotiin vielä iltateetä parvekkeella. Sitten oli vielä pakko soittaa Sallulahille, ennen kuin malttoi laittaa nukkumaan.

Eilen mulla oli vapaapäivä, mutta matkustin silti Helsinkiin. Tällä kertaa en kuitenkaan matkannut yksin, ja aika kului huomattavasti nopeampaa. Kutro luuli Tiksissä, että ollaan Pasilassa, ja Pasilassa, että ollaan perillä. Mä, matkanjohtajamme Sallulah, Arttu ja Bärreliini naureskeltiin ja mölyttiin vaan ja meidän kanssa istumaan joutunut nainen taisi Helsingissä olla jo ihan kypsä. Asemalla tavattiin Helsinki-oppaamme Tomi.

Käytiin shoppailemassa, ihmettelemässä eläimiä Korkeasaaressa, syömässä hyvin ja lopuks vielä leffassa. Oli taas oikein tosi hyvä vapaapäivä. Oli juuri niin ihanaa olla taas kaikki taas yhdessä, kuin olin aatellutkin.

Ja tänään tulevat mun oikeat ystävät, ja yksi elämäni porukka on taas melkein koolla.

Näillä näkymin matkustan Japaniin maaliskuussa 2007.

Tänään hihittelimme töissä kahvinpurujen sekaan tippuneelle jääpalalle. Kesä on ihanaa aikaa.

Viikko Toven kanssa meni nopeasti. Lenkkeiltiin paljon. Käytiin Veeran ja Vilkun kanssa Vanhankylänniemessä uimassa. Tehtiin hyvää ruokaa Vilkulla ja vietettiin yks mun vapaapäivistä kokonaan siellä. Toinen vapaapäivä vietettiin Sallulahin möksällä. Lämmitettiin sauna yöllä kun mentiin ja puhuttiin myöhään yöhön. Seuraava päivä maattiin auringossa ja käytiin uimassa aina, kun tuli kuuma. Oikeet kaks lomapäivää.

Pari iltaa meni siivotessa. Luulin olleeni liikaa Sallulahin seurassa, mutta Salla vakuutti, että ihan sopivasti vain. Ei kukaan täysjärkinen kyllä siivoa mökkeilypäivän tai yhdeksän ja puolentunnin työpäivän jälkeen.. Mutta täysjärkinen en koskaan ole ollutkaan ja Sallan seura oikeasti tekee vain hyvää!

Sunnuntaina palasi Bärre. Keitettiin iltateetä ja istuttiin parvekkeella lyhtyjen valossa. Tuntui mukavalta, että Bärre palasi taas kotiin. Ja eilisestä lähtien meitä on ollut täällä neljä. Pelle, Pälle ja Pöllö. Eilen menimme kaikki Sallalla ja Kutro tuli myös. Istuttiin Sallan parvekkeella ja suunniteltiin tätä viikkoa. Mahtavaa kun kaikki on taas koolla.

Jäin Sallalle yöksi. Onneksi on olemassa patja, jossa tee-laadut voi nukkua. Iiih. En tiedä enää, miten osaisin olla ilman Sallaa, vaikka mökillä kun tutkittiin mun kalenteria, todettiin, että loppuviimetteks me ei syksyllä vielä hengattu yhtään yhdessä, mutta sitten meistä tulikin ystäviä ihan hetkessä.

Tavallaan odotan jo syksyäkin. Muta tyydyn mielelläni vielä toistaiseksi heinäkuun pimeneviin iltoihin.

En sitten nukkunut yli kahdeksaa tuntia. Tove oli 50 minuuttia herätyskelloani nopampi. Aluksi olin vihainen ja päätin tehdä vain pienen lenkin sen kanssa ja mennä sitten takaisin nukkumaan. Ulkona oli kuitenkin mielettömän kaunis ilma, joten lenkin jälken keitin kaksi muumimukillista kahvia ja nautin kauniista aamusta. Ennen töihin lähtöä teimme vielä uudelleen lenkin, puolituntia kierreltiin metsässä ja kävelyteillä. Osa naapureista tuntee Toven paremmin kuin minä ne naapurit.

Töissä kävi eräs ikävä asiakas. Mulla ei kuitenkaan mennyt hermot, vaikka H:lla menikin. Olen ehkä oppinut vittuilemaan, mutta en halua silti olla ilkeä kenellekään. Vittuiluhan tarkoittaa pelkästään kaikkea hyvää, 'rakkaudella ja lämmöllä'.

Vilkku ja Veera vierailivat illalla. Haimme apsilta herkkuja ja pelasimme junapeliä.

Olen jo alkanut koristella uutta kalenteria. Jokaisen Espanja-päivän kohdalle on jo liimattu jokin aurinkoinen smile-tarra. Enää kuukausi ja kaksi päivää.

Hiusten kuivamista odotellessa taidan mennä kirjoittelemaan lisää juttuja uuteen kalenteriini.

Lopetin pelin katsomisen puolessa välissä. Kolmelta yöllä heräsin ja katsoin samalla sitten teksti-tv:ltä tuloksen. Brasilia oli hävinnyt. Kannatti nukkua.

Tove oli pahoinpidellyt Artun kukkasta. Enää en jätä niitä kaksin koko päiväksi. Huomenna katsotaan, mitä kivaa Tove keksii keittiössä mun tehdessä töitä helteessä. Jeah. Taidan jättää Tovellekin ikkunan auki.

Löysin viimein, kolmen vuoden etsinnän jälkeen, passionhedelmämehua. Vain ja ainoastaan sitä. Jeah. Kannatti maksaa 2,45 euroa. Olen onnellinen.

Sallulah palasi Järvenpäähän. Siitäkin olen onnellinen.

Ja ensi yönnä saan nukkua yli kahdeksan tunnin yöunet! Ainakin toivottavasti.

Perjantaiaamuna hyppäsin pitkästä aikaa Saunakalliosta junaan ja suuntasin jälleen Helsinkiin. Kiertelin alennusmyynneissä ja ostin kaikkea ei-alennettuakin. Puolenpäivän aikoihin tapasin Venlan ja Reetan Kaisaniemessä. Haettiin torilta mansikoita ja mentiin Suomenlinnaan piknikille. Istuttiin pari tuntia puiden varjossa, syötiin salaattia, patonkia ja mansikoita. Reetta nauroi lokeille ja mä ja Venla nautittiin siitä, että sai olla vaan. Ennen lähtöä kierreltiin vielä ympäriinsä, Reetta tykkäsi mukulakivistä paljon enemmän kuin minä ja Venla.

Piknikin jälkeen lähdin Haminaan. Porvoon linja-autoasema näytti kovin tutulta, vaikka siitä on ikuisuus, kun olen sitä kautta mennyt Lappeenrantaan Outille. Haminassa Bärre ja Tove olivat vastassa. Menimme Bärren möksälle maalle. Matkalla näin kuuluisat Venäjän rekkajonot. Niistä sanottiin eilenkin illalla radiossa ja nyt tiedän, mitä se tarkoittaa. Mökillä lämmitimme saunan ja söimme pizzaa ja karkkeja. Bärre on paras.

Perjantaina ajelimme ympäri Haminaa sightseeing-kierroksella. Bärre voisi varmaankin jo kohta ruveta perimään kierroksistaan maksua. Kävimme välillä ulkoiluttamassa Toven [joka on muuten kasvanut!] ja syömässä. Sitten Bärren henk. koht. ystävän Sarin synttäreille hiekkarannalle. Olimme varustautuneet auringonottoon ja uimiseen, mutta alkoikin sataa. Se oli kuulemma meidän vika. Pakenimme grillikatokseen. Hassua. Kun lähdimme, aurinko alkoi taas paistaa. Joten kai se sade oli meidän syytä. Kävimme Bärren porukoilla syömässä ja lähdimme sitten Järvenpäähän Bärren äidin autolla.

Illalla kävimme Eijan, Bärren ja Toven kanssa katsastamassa Puistobluesit. Kiersimme kojut ja haimme Prismasta pussin sipsejä. Menimme rantapuistoon istumaan ja ihmettelemään ihmisten paljoutta. Jotenkin en osaa vielä ottaa Puistoblueseja mitenkän "oman kaupungin juttuna". Ei se ole sama, kuin Munamarkkinat tai Mustanpitsinyö. Oli silti hauska käydä. Ja törmätä Brasilialaiseen brasilialaisia "munkkeja" myyvään tyyppiin.

Myöhemmin illalla kävin Miran kanssa lenkillä ja sitten pelattiin junapeliä ja juotiin teetä. Oli niin mukavaa, kun Bärre oli taas kotona.

Aamulla Bärre jäi nukkumaan, kun lähdin töihin. Kun tulin töistä, Bärre oli jo lähtenyt. Mua ärsytti suunnattomasti, vaikkei edes mistään erikoisesta syystä kai. Olin pikemminkin aamupäivän ollut hyvin iloinen. Onneksi Sallulah soitti pitkän puhelun ja sai mutkin taas piristymään.

Huomenna Salla tulee kotiin! [Muistin jo, että olisi tullut tänään.] Sen jälkeen Järvenpääkin tuntuu taas ehkä hieman mukavemmalta.

Nyt lähdemme ulos Toven kanssa ja illalla katsomme jalkapalloa. Brasilia voittaa 2-1.

Pakkanen ei koskaan sulanut.

Sulatan meidän pakkasta. Tiedän, että se kannattaisi tehdä talvella. Mutta kuka nyt väittäisi, että muutenkaan tekisin aina kaiken kovin fiksusti...

Maanantaina palasin taas töihin. Viihdyn siinä kojussa. Kotimatkalla söin naapurikauppiaalta syötyjä mansikoita ja luin. Oli niin kesäistä. Kotona söin kreikkalaista salaattia - jälleen Bärren lautaselta - ja pesin pyykkiä. Piti mennä aikaisin nukkumaan, mutta Mira pyysi iltalenkille. Oli taas kiva nähdä pitkästä aikaa.

Tiistaina heräsin neljältä. Keittiö oli kauniin oranssi, aurinko oli nousemassa. Kaunista. En halunnut sytyttää valoja, vaikka yleensä pidän [ainakin Bärren mielestä] ihan liikaa valoja keittiössä. Olin töissä kuusi tuntia. Oli taas oikea jumituspäivä. Mutta joskus vain on sellaisia, onneksi kaikki kyllä ymmärtävät.

Töiden jälkeen näin Outin. Ostettiin molemmat kengät ja käytiin ruokakaupassa. En ostanut kirjakaupan alesta mitään! Mentiin Outille ja Mikolle. Neulottiin, puhuttiin ja kuunneltiin ruotsinkieleistä radioat / katsottiin telkkaria. Juotiin mansikkateetä. Outi Helsingissä on yksi parhaita asioita tässä kesässä! Kävelin yksin Punavuoresta rautatieasemalle, eri reittiä kuin yleensä ollaan Outin kanssa kuljettu. En eksynyt. Se kaupunginosa on kovin kaunis. Mitä enemmän näen Helsinkiä, sitä enemmän siitä pidän.

Olin Järvenpäässä vasta puoli yhdentoista aikoihin. Kävin kastelemassa Sallulahin kukkaset. Ovat hengissä vielä kaikki, joten toivoa on, että kun Sallulah lauantaina palaa, olen suoriutunut tehtävästäni kiitettävästi! En tosin haluaisi, että meidän keittiön hyllyssä oleva kukkanen muuttaisi mihinkään. Se sopii sinne hyllylle niin hyvin.. ehkä kidnappaan sen. Tai otan panttivangiksi. Osaan kyllä kiristää Sallulahia ;) Tiedän liikaa..

Puhuin yöllä pitkään Kutron kanssa puhelimessa. Odotan niin, että se tulee käymään Järvenpäässä. Vain Tiinat voivat tajuta joitakin asioita ja tunteita. Kutron kanssa on hyvä puhua.

Ja nyt vietän siis vapaapäivää kotona. Pitäisi siivota. Ja leipoa . Plaah. Onneksi Mira toi Moorian seurakseni. Yksi tyhmimmistä puolista siinä, että muutan täältä ehkä pois, on se, että Mira ei enää tule olemaan naapurini. Meidän lenkit on pelastaneet monta iltaa (tai aamua vaihtoehtoisesti, kuten tänään) ja muutenkin Mira on mitä parhain naapuri.

Huomenna piknikille Venlan kanssa ja sitten luultavasti Haminaan. Perjantaina Tove tulee mun kanssa kotiin. Mulla on ikävä sitä pientä söpöä tuhisijaa.

Syyttäkää Kutroa. Tai on mut saatettu aiemminkin haastaa, en vain muista enää!

"Vastaa kysymyksiin. valitse seuraavat neljä ihmistä, jotka haastat tekemään saman
perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.
Linkitän haastamani ihmiset tämän haasteen loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän
kommenttilaatikkoihin haasteesta. "

SUKUPUOLI: nainen.
SYNTYMÄAIKA: 26.3.1985
OLIKO SE VIRHE: Ei!
SISARUKSET: Mikko
TOIVEAMMATTI: Nuorisotyönohjaaja
KIINNOSTUKSEN KOHTEET: Ihmiset!
SUURIN HAAVEESI: Löytää Tuomas T, joka haluaa lähteä lähetystyöhön ja elää loppuelämänsä mun kanssa! [uskomatonta että tänään töissä yks työkaveri sanoi tuntevansa Tuomas T:n :D ]
MITÄ MERKKIÄ POLTAT: En osaa enkä halua.
OLETKO KOKEILLUT HUUMEITA: No en.

ULKONÄKÖ: Katso kuvaa.
PITUUS: 158,5 viimeisten tietojen mukaan

TYÖPAIKAT: Tällä hetkellä M.Antvuoren Crepes-lettukoju! :)
ASIAT, JOITA TYKKÄÄT TEHDÄ: Istua laiturilla ja katsoa kauniita maisemia. Halata rakasta ihmistä. Nauraa. Hymyillä. Ajella skootterilla. Lukea Kutron kirjaston kirjoja.
ASIAT, JOITA KERÄÄT: Enkeli-esineet ja muumi-mukit
PARAS SARJAKUVA: Muumit
PARAS JUOMA: Ananasmandariinimehu
MUSIIKKIMAKU: on laaja
SUOSIKKIBÄNDIT / ARTISTIT: Juha Tapio
PARAS URHEILULAJI: Kähjäys on tarpeeksi urheilua
LEMPIMAA: Suomi! :) Ja sitten Brasilia.
PARAS NÄYTTELIJÄ: Julia Roberts
PARAS VUODENAIKA: Tykkään kaikista aina kun ne on alkaneet. Nyt vastaisin et kesä! :)

PARAS KAUPUNKI: Helsinki
PARAS TV-OHJELMA: Everwood
PARAS LÄTKÄJOUKKUE: Leijonat
HARRASTUKSET: Partio vielä jossain määrin, käsityöt, käveleskely
TYYLI: Vaaleanpunainen
KÄNNYKKÄ: Nokia
MIKÄ ELÄIN OLISIT: kissa
KIELITAITO: suomi, ymmärrän raumaa ja puhun jotain omaa pyhärantaa, portugali, englanti ja ruotsi. ihan vähän saksa. huomaan myös ymmärtäväni melko paljon espanjaa. Seuraava haaste on japani!
LAULATKO SUIHKUSSA: Harvoin

KEITTOTAITO: Riittävä
MITÄ VAIHTAISIT ULKONÄÖSSÄSI: Mä voin antaa Kutrolle ne pari kiloa, jotka se haluis lisää.
KENGÄN KOKO: noin 39
KIROILETKO: No harvoin.
TULETKO TOIMEEN VANHEMPIESI KANSSA: Paremmin kuin ennen
LEMPIJÄÄTELÖ: Päärynä ehkä.
USKOTKO JUMALAAN: Uskon.

PARAS NEUVO JONKA OLET SAANUT: Ettei kannattais hakata päätään seinään ihastusten takia...
ASUTKO VANHEMPIESI KANSSA: en
OVATKO VANHEMPASI ERONNEET: ei
MILLAISESSA TALOSSA ASUT: Kerrostalossa tällä hetkellä
ONKO SINULLA OMA TIETOKONE: yep.
KUINKA VANHANA KOIT ENSISUUDELMAN: Neljätoista olin
TYHMIN JUTTU, MINKÄ OLET KOSKAAN TEHNYT: En kommentoi.
SUOSIKKIASIAT KESÄSSÄ: Lomaili, lämpö, uiminen, mökkeily, vastaleikatun nurmikon tuoksu, vihreys...
SUOSIKKIASIAT SYKSYSSÄ: Värit, pimeä, tuuli ja sade, kynttilät
SUOSIKKIASIAT TALVESSA: Lumi ja pakkanen
SUOSIKKIASIAT KEVÄÄSSÄ: Luonnon heräämisen ihmettely, valo ja auringon paiste

HAUSKIN TUNTEMASI IHMINEN: Saku ;) Heh.. muistan et se sai mut aina nauramaan!
SUOSIKKILOMA: Kesäloma
PARAS OSA SANOMALEHDESTÄ: Vaihtelee lehdittäin.
ENSIMMÄINEN AJATUS AAMULLA, KUN HERÄÄT: "Tänään menen aikasemmin nukkumaan"


VUORISTORATA - HUBAA VAI NOT: Kyllä!
KUULAKÄRKI- VAI LYIJYKYNÄ: Kuulakärkikynä
MONTA KERTAA PUHELIN SOI ENNEN KUIN VASTAAT: mä vastaan kyl aika heti kun vaan kerkeen
TYKKÄÄTKO AJAA AUTOA: Kyllä!
ENSIMMÄINEN AUTOSI: Toyota Carina, tosin se oli vaan mun nimissä..

MINKÄ VÄRISIKSI VÄRJÄISIT HIUKSESI: Vähän ruskeemmiksi. En tosin nyt, koska aurinko vaalentaa niitä niin paljon.
MITÄ ON SEINILLÄSI: tauluja ja ystäviltä saatu seinäkello
VASEN VAI OIKEA KÄSI: oikea
MIKÄ PUUTARHATYÖKALU OLISIT: kastelukannu
ONNENLUKU: neljä
LEMPIKAPPALEESI: PMMP:n matkalaulu, Juha Tapion Tästä kaikesta.
MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄLTÄ: voi, vaikka mitä haluaisin. Mutta uskon, että Jumala johdattaa, ja toivon, että kaikki menis niin kuin Hän parhaaks näkee.
TOIVOTKO KUOLEVASI: En vielä

MILLOIN SINÄ ITKET: Kun oikein harmittaa. Enemmän tosin nykyään kuin ennen
PIDÄTKÖ RUNOISTA: Pidän
VIILTELETKÖ/OLETKO VIILLELLYT: En
MILLAINEN AJATUSMAAILMA SINULLA ON: Melko positiivinen ja odottavainen, toisinaan hieman kummallinen ehkä
OLETKO KOSKAAN PUSSANNUT SAMAA SUKUPUOLTA OLEVAA: itseasiassa en kyllä ole
VOISITKO RAKASTUA SAMAA SUKUPUOLTA OLEVAAN: en rakastua rakastua

ONKO SINULLA ISOT PUHELINLASKUT: joskus paisuu joo..
KUKA MAKSAA LASKUSI: no itse maksan

ONKO SINULLA AJOKORTTI: Kyllä
PARAS PÄIVÄ VIIKOSTA: Launtait ja sunnuntait
IKÄVIN KUUKAUSI: jos joku pitää valita niin lokakuu
PÄIVÄMÄÄRÄ JA KELLONAIKA: 28.6.2006 klo 15:08

Rakastan kesää.

Olen nauttinut niin paljon kaikesta. Taas toi sana nauttia. Mutta niin se vaan on. Skootterilla ympäriinsä ajelu suunnittelematta, uiminen, auringonotto, lukeminen, ystävät, Munamarkkinat, häät, työpäivät, helle... Kesä on ollut ihmeellisen ihana. En muista, milloin viimeksi olisin pitänyt näin paljon kesästä.

Ja juhannus.

Mietin, etten saanut montakaan juhannusviestiä. Tai siis sain tasan yhden juhannusviestin. Mutta ehkäpä se johtui siitä, että paria ihmistä lukuunottamatta näin juhannuksena kaikkia mulle tärkeitä ihmisiä. Kummallista.

Vietettiin juhannus Pyhärannassa / Raumalla. Perjantaina RMJ:ssä ja muuten meillä kotona. Oli kummallista ja hassua, kun meillä oli yhtäkkiä ties ketä. Oli mun leikkikavereita & henkilökohtaisia ystäviä, Sallan Martta, Laurin kavereita, meiän Mikon kavereita... Eikä yhtään tuntunut hankalalta, että kaikki oli meillä.

Syötiin, pelailtiin, otettiin aurinkoa, käytiin uimassa, saunottiin, naurettiin, kuunneltiin hyviä bändejä, hypittiin, halailtiin ja oltiin vaan. Aika meni nopeeta.

Sain kuulla monta kertaa puhuvani hassusti, vittuilevani paljon enemmän kuin ennen ja olevani muutenkin erilainen. Mietin oikein, että olenkohan sitten tosiaan ollut kahdessa kaveriporukassa ihan erilainen. Tai että olenko muuttunut... Enkä oikein mihinkään lopputulokseen päässyt. Yhtenä yönä mietittiin, että jos kakskymppisen ihmisen voi sanoa muuttuneen, niin voiskohan olla niin, että se ei välttämättä olekaan muuttunut, vaan että siitä vaan on tullut enemmän oma itsensä... niin tai näin, mutta viikonlopun aikana tunsin itseni oikein onnelliseksi ja oikein itsekseni.

Kiitos Bärreliini kun aina tyhjensit tiskikoneen ja täytit sen. Ja tällä kertaa se taidat olla sä, joka on "pahuksen oikeessa", vaikka en haluaisikaan niin olevan.

Kiitos Meri kun olit monta kertaa minä. Monopolissa ja meillä kotona. Ja kiitos pienestä maailmanparannustuokiosta pe-la-yönä. Jotenkin asiat tuntuu loppuun puhutuilta ja selvitetyiltä vasta, kun niistä on puhunut sun kanssa.

Kiitos Sallulah siitä, että tulet seuraksi ulos jäätymään saunan jälkeen. Kiitos että olet sinä. Aina olemassa. Enhän saa tikusta silmään, vaikka vielä pari kertaa menneitä vatvoisinkin?!

Kiitos kaikki muutkin. Raksuja ootte!

Kesäloma alkoi jo viikko sitten, mutta nyt mulla vasta on kesäfiilis. Kesäfiiliksen aikaan saivat:

- Olin eilen lasten kanssa pihalla tunnin. Lapset osaavat nauttia oikealla tavalla kesästä. M. Keräsi kukkia ja E. laski liukumäestä ja nauroi.

- Join HyvääPäivää -juomaa. Juon sitä vain kesäisin.

- Sarin tekstiviesti tänä aamuna. En tiedä miksi, mutta ihan kesäolo tuli. Huippua.


Olen viimein saanut palautettua kaikki viimeisetkin koulutehtävät. Mulla ei siis ole lainkaan mitään pakollista fiksua tekemistä. Toki tänään tarttisi pestä pyykkiä ja siivota, ja muuta mukavaa, mutta se on silti eri asia. Ja töitä riittää tietysti. Mutta tänään on vapaapäivä, enkä oikein osaa päättää, mitä tekisin. Voisin mapittaa TK:n, TT:n ja KU:n paperit, mutta kuulostaa tylsältä. Voisin siivota. Voisin laittaa kaulaliinat sun muut talvisäilöön. Mutta plaah. Taidan istua koneella, lukea kirjaa, käydä ehkä lenkillä, neuloa ja nähdä Miraa. Kuulostaa paljon paljon paremmalta kuin edelliset vaihtoehdot.

Töissä viihdyn edelleen. Työn miinuspuolina on rasvanhaju vaatteissa [olen melkein varma, että junassa yksi päivä kaksi ihmisitä vaihtoi paikkaa sen takia, että menin heidän viereensä istumaan] ja järkyttävä matkakuume. Yks päivä oli hiljasempaa, mutta meillä oli päivän aikana paljon meksikolaisturisteja. Tuli ihan hirvee matkakuume, enkä todellakaan ollut ainut. No, elokuuta odotellessa...

Asustelen nyt täällä yksin. Bärreliini lähti Haminaan. Kuivatan pyykkini sen huoneessa ja olen syönyt fetasalaattini aina sen lautasilta. Ne on nii n sopivia siihen tarkotukseen. Yks ilta ennen Bärreliinin lähtöä käytiin Vanhankylänniemessä iltateellä. Bärre oli tehnyt teeleipiä ja mä haudutin teetä. On tavallaan hienoa olla välillä yksinkin, ihan vapaasti, mutta tämä paikka tuntuu silti enemmän kodilta, kun Bärre [ja Tove!] on täällä.

Sallulah, Kutro ja Bärreliini ovat tällä hetkellä kaikki ripareilla. Tulisivat jo tänne kaikki. Olisi paljon parempi niin. Mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Joten yritän nauttia kesästäni näin. Ja kyllä olen tykännytkin.. Tauko opiskelusta tuli tarpeeseen.

Nyt haean aamukahvia, se on tippunut jo ajat sitten, ja jatkan Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjaa.

KESÄKESÄKESÄ!

***

Tajusin juuri, että kesälomani alkoikin jo kaksi viikkoa sitten. Eikä viikko sitten.. Hui.