IRC-Galleria

Käytiin Bärren kanssa ale-ostoksille Helsingissä. En kokeillut yhtiäkään farkkuja. Sen sijaan löysin housut, t-paidan, kukkaron ja prinsessa-rekvisiittaa. Ja kävin ihan uusissakin kaupoissa. Siis minulle uusissa. Lopuksi kävimme kahvilla Café Niinistössä, koska sieltä sai ilmaista [ja ihan hyvää] kahvia. Pahvinukke kurkisteli meitä seinän takaa, mutta tuttuja ei näkynyt. Paikan keski-ikä tuntui muutenkin olevan melko korkealla. Ja olen jo äänestänytkin... mutta karkit olivat hyviä.

Kotona emme tehneet juurikaan mitään. Tai no, löysimme pyykkituvan, testasimme lenkkisaunaa ja katselimme telkkaria.

Mietin taas illan sitä, miten onnellinen olen täällä. Mitenköhän asiat olis, jos oisinkin päässyt Jyväskylään opiskelemaan? En oikeastaan ehkä edes halua tietää. Täällä on kaikki niin hyvin. Ja tiedän, että haluun tehdä työtä, johon tulen valmistumaan. Ja nää ihmiset täällä. En ole koskaan törmännyt missään näin moneen ystävälliseen ihmiseen. Ei ilman näitä ihmisiä Järvenpää ois munkaan paikka. Mutta näiden ihmisten kanssa Järvenpää on mitä parhain paikka asua, elää ja olla.

Kaksi viimeistä päivää Pyhärannassa vietin kotona. Lauantaina kudoin [olen päättänyt käyttää hienoa kutoa-sanaamme, sano muut mitä sano. Murteet kunniaan!] ahkerasti Mikon sukkaa nro kaksi. Katselin siinä sivussa hirmuisasti telkkaria.

Sunnuntaina syötiin hyviä pihvejä. Isä on ihan tohkeissaan Mikon armeijaan lähdöstä [joka siis tapahtui tänään eli eilen] ja pihvit olivat hyviä.

Tulin Sallan kyydilla Järvenpäähän. Onneksi. Kasseja oli miljoona ja oli niin hauska taas nähdä ja jutella. Mutta kotona olikin yksinäistä, koska Bärre ei ollut vielä saapunut. Poltin kynttilöitä, söin suklaata ja katselin telkkaria. Yöllä heräsin jatkuvasti, en ole koskaan ollut täällä yksin yötä. Kummallista. Olin iloinen, kun kello vihdoin soitti ja pääsin keittämään kahvia.

Käytiin Vilkun kanssa äänestämässä ja mentiin sitten Vilkulle vaalikahville. Veera oli mukana ja Vilkun ystävän pieni tyttö tuli hoitoon. Myöhemmin myös Bärre ja Tiina K. tulivat Vilkulle. Löysin itselleni kolmos-mummolan: Vilkulla oli vispipuuroa ja keinutuoli. Viihdyin siellä välittömästi.

Saatiin mun mese ja langaton netti Bärren kanssa toimimaan. Eihän siinä mennytkään kuin liki kolme kuukautta. Mutta taas osoitettiin se, että miehiä ei tarvita. Sain isän kanssa jutellessani mahtavia ideoita siitä, mitä voisin tehdä valmistuttuani. Mutta suunnitelmat ovat miehettömiä, joten ajattelin, että nyt on hyvä aika lakata haikailemasta miesten perään. Ja oikeesti myös tarkoitan tota.

Ilta kotona on taas ollut mukava. Teetä, Ihanat naiset, surffausta ja juttelua. Ja jotkut vielä ihmettelevät sitä, että halusin Järvenpäähän, vaikka minulla on vielä viikko lomaa. Ihmetelkää rauhassa. Täällä on toinen kotini ja olen onnellinen täällä.

Äskön autossa tuli mieleeni, että "olipa kiva loma". Vaikkei loma ole vielä edes loppu, yli viikko vielä koulun alkuun. Tuntuu ihan hullulta, että tämä loma voi vielä jatkuakin. Mutta loma Pyhärannassa kyllä lähenee loppuaan, sunnuntaina [oikeastaan siis jo huomenna - mutta vielä elän kyllä ajatuksissani perjantaita] pakkaan kimpsut ja kampsut ja lähden Järvikseen.

Eilen aloin aamukahvin jälkeen keittämään juustokanakeittoa. Siitä tuli yllättävän hyvää ollakseen itsekeksimääni. Kevyt keittolounas ja Raumalle pelaamaan sulkapalloa Jonskun, Veeran ja Suskin kanssa. Häviän aina siinä pelissä, mutta pidän siitä silti. Eihän voitto ole tärkeintä [vaikka Jonskun mukaan pisteet pitääkin laskea, jotta pelissä on jotain ideaa], vaan se pelaamisen riemu. Mutta haluaisin silti joskus, edes kerran, voittaakin.

Ajoin kirjaston kautta Veeralle. Tehtiin ruokaa [en mitään muuta tällä lomalla ookkaan tehnyt kuin syönyt!] ja värjättiin yhteistyöllä Suskin hiukset. Suski yritti väitää, että mä tein helpomman osan ja luovutin, kun vaadittiin vähän enemmän kärsivällisyyttä. Eihän se nyt mitenkään voi niin olla... Meinasin nukahtaa Veeran sohvalle huovan alle, mutta "ei tänne ole tultu laiskottelemaan, kahville siitä". Se niistä päiväunista sitten. Kotona kävin saunassa, neuloin ja katselin äitin kanssa telkkaria. Vähän jälkeen yhdentoista Jonsku ilmoitti lähtevänsä syömään sipsejä Suskille ja houkutteli mut mukaansa. Joten puoli kahdeltatoista lähdin ajelemaan Raumalle. Siellä meni muutama tunti, kolmen aikoihin kotiuduin. Ihanan järjetöntä toimintaa.

Täksi illaksi olin kutsunut ystävyksiäni katselemaan leffaa meille Pyhärannan kotiin. Katsottiin joku kummallinen ranskalainen toimintakomedian [joka oli kyllä oikeesti yllättävän hauska], syötiin mustikkapiirakkaa ja muita herkkuja, pelattiin korttia ja käytiin pienoisella iltakävelyllä. Lopulta päädyttiin jälleen Raumalle syömään, mikä oli ihan odotettavissakin. Nähtiin tuttuja ja käytiin vielä Veerallakin kyläilemässä.

Reilan loman loppuessa on kyllä pakko todeta, että olen nauttinut hirmuisasti lomailustani täällä. On ollut ehkä hienoin [Suomessa vietetty] joululoma koskaan. On saanut nauraa, hymyillä ja jutella loputtomiin. Tuntuu ihan hyvältä palata Järvenpäähän ajatuksetkin melko selkeinä.

Kahvi valmiina herätessä. Pikkuveljen pyyntö "tee mulle villasukat". Autossa istuskelu. Haaveilu. Mummulla käynnit. Neulominen. Eilinen O.C-jakso nauhalta. Puhelut kavereilta ja ystäviltä: suunnitelmia loppuviikoksi ja iloisia uutisia. Journalin lukeminen [mullakin on ikävä]. Netissä juttelu koulukavereiden kanssa: Järvenpäähän palaaminen ei harmita lainkaan. Villasukat ja Marimekon raitapaita. Kaksi kissaa sohvasängylläni nukkumassa. Trendi ja iltatee.

Onnellinen olo.

Maanantaina lähdimme liikenteeseen vain 6 minuuttia myöhässä aikataulusta. Tai siis minä lähdin. Suski nukkui ikäänkuin pommiin ja aikataulumme jätti jälleen hieman lisää, mutta vain hieman. Eikä sillä sitäpaitsi ole mitään väliä, koska aikaa oli koko päivä. Jonsku lähti myös mukaan, oltiin kaikki kolme sopivasti väsyneitä koko reissun ajan. Menomatka sujui melko rauhallisesti, Hanko-Hyvinkää-tiekin löytyi. Nurmijärven kohdilla pieni epäilyksen poikanen kuitenkin valtasi meidät hetkeksi, koska ketään ei tiennyt, miten löytämältämme tieltä tullaan Järvenpäähän. Mutta Jonskun nostalgia-cd kohotti tunnelmaa ja kyllähän se Järvenpääkin löytyi. Emme eksyneet siis kertaakaan!

Nälkäisenä ei koskaan saisi mennä kauppaan, mutta totta kai me menimme. Kuten Suski huomioi, en nähnyt yhtään tuttuja Prismassa. Melko moni taitaa vielä lomailla kotipaikkakunnallaan. Ostimme hirvittävän kasan ruokaa. Ja illalla ostimme vielä hieman lisääkin. Päivän menu Kaarnapolulla: jauhelihamakaronimössöä ala Suski, kahvi + piparia, kanasalaattia, mansikkarahkaa sekä glögiä.

Jauhelihamakaronimössön jälkeen otettiin päivälepo. Makoiltiin mun huoneessa ja hihitettiin. Mä bongailin autoja ikkunasta. Luulin kaikkia autoja Bärren autoksi ja tytöillä oli hauskaa. Päivälepohetki oli jo ohi, kun Bärre sitten tuli parin ystävänsä kanssa. Vaihdettiin pikaisesti kuulumisia ja sen jälkeen lähdettiin Suskin ja Jonskun kanssa Ikeaan.

Oltiin käyty Ikeassa viimeksi heinäkuun lopulla, kun oltiin samalla kokoonpanolla Vantaalla. Mutta Ikea on Korson näkökulmasta helpompi löytää, kuin Jampan suunnasta. Tai näin ainakin väitän, oikeesti mulla on vain huono suuntavaisto ja vielä huonompi paikkamuisti. Ajettiin kehäkolmosta hyvin paljon liikaa, mutta jälleen Jonskun nostalgia-cd pelasti tilanteen. Ikeakin löytyi, ja tuli ostettua kaikkea tarpeellista ja epätarpeellista. Nyt "olohuoneessa" on sohvapöytä ja Suskille & Jonskulla uudenlaiset kasvit kokoelmissaan.

Ilta venyi, vaikka tarkoitus oli mennä aikaisin nukkumaan. Kokattiin, syötiin, surffattiin netissä ja suunniteltiin synttäreideni kutsuvieraslistaa. Tehtiin mansikoista rahkaa, uusi sähkövatkaimeni on supernopea, "tsssssssss vaan ja valmista tuli". Kokosin uuden pöytäni, eipä tarvittu taaskaan miestä. Välilevy ei tosin ole kunnolla paikallaan ja pari jalkaa vähän löysästi kiinni, mutta kyllä se pystyssä pysyy. Onneksi iskä osti aikoinaan laajan valikoiman ruuvimeisselisysteemejä. Iltaglögiä juotiin joskus puoli kahden aikoihin, eikä vielä heti senkään jälkeen päästy nukkumaan.

Aamulla herääminen oli vaikeaa, mutta lopulta pääsimme Helsinkiin. Olin todella väsynyt ja kahden sovituskoppikeikan jälkeen päätin lopettaa vaatteiden katselun, kokeilun ja oston. Tottakai viimeisestä kaupasta sitten löysinkin hienon paidan, mutta muuten pysyin hyvin päätöksessäni ja olikin paljon leppoisampaa.

Järvenpäässä piti siivoilla ja tiskailla, ennen kuin päästiin kotimatkalle. Oltiin todella väsyneitä ja melko hiljaista olikin. Ei tietenkään täysin hiljaista. Ei koskaan, kun me ollaan liikenteessä.

Vuosi vaihtui Lajolla. En tuntenut läheskään kaikkia vieraita, mutta eipä tuo haitannut. Alkuilta oli melkein kuin tyttöjenilta: pojat katto olohuoneessa humpaa ja me syötiin, seisoskeltiin parvekkeella, pelattiin Piirrä & arvaa -peliä ja laulettiin karaokea. Edes Apinamies-biisi ei kelvannut noille miespuolisille vieraille. Pistivät aina ovet kiinni, vaikka kuika yritettiin niitä availla.

Kahdeltatoista käytiin ulkona juomassa samppanjaa ja katselemassa raketteja. Sen jälkeen valettiin tinaa. Mä tulen löytämään miehen, jolla on mulkosilmä ja paksut kulmakarvat. Ou jea. Löytyi mun tinalle selitysnro kaksikin, mutta pitäydyn mieluummin tossa ekassa.

Suunnilleen loppuajaksi jäin jumittamaan olohuoneeseen. Porukka väheni pikku hiljaa, minä jäin yöks. Tais olla kello yli kuus, kun sain viimein sohvan ihan vaan itselleni ja pääsin nukkumaan. Siinä vaiheessa oltiin jo katsottu hetki Aristokattejakin. Hurja takaa-ajo jatkunee edelleen, ellei Meri ole saanut Lauria katsomaan sitä leffaa loppuun.

"Aamulla" juotiin kahvia, siivottiin ja käytiin syömässä. Nyt pitäis alkaa pakata kirjoja, mappeja ja valokuvia Järvenpäähän vietäväksi. Huomenna lähdetään sinne Suskin ja (toivottavasti) Jonskun kanssa. Katsellaan, mihin päädytään, kun yritetään päästä Hanko-Hyvinkää tielle. Ehkä vältämme näin kuitenkin Portaan...

Vuosi meni mielettömän nopeeta, vaikka siihen mahtui niin paljon kaikkea. Tai ehkä juuri siksi se menikin niin nopeta. Yo-kirjoitukset, pääsykokeissa ravaaminen, kesä karkinmyyjänä, muutto Vantaalle, uus koulu, muutto Järvenpäähän... Paljon uusia, ihania ihmisiä. Tottakai vuoteen mahtuu ikäviäkin asioita, mutta ei niitä nyt halua enää niin ajatella. Olen pyrkinyt selvittelemään kaikki epäselvät asiat ja se on ollut oikeesti tosi hyvä asia. Jos asioita ei selvitä, niitä jää vatvomaan ihan liikaa.

Eilen oltiin Venlalla Sarin ja Lauran kanssa. Ei oltu elokuun jälkeen nähty neljästään. Kaikkien elämä on sen jälkeen muuttunut melkoisesti, joten tottakai kaikki on erilaista kuin ennen. Mutta silti oli mukavaa... Illalla mietin, että saan kyllä olla tosi kiitollinen siitä, että meistä sillon lukion tokalla muodostu tollanen neljän poppoo. Siinä oli hyvä olla. Aikaisemmin olin tottunut olemaan koulussa aina jotenkin erillään siitä porukasta, jonka kanssa liikuin. Osa kouluajoista tuli vietettyä mua vuoden vanhempien kanssa, ja vaikka pidin -ja pidän edelleen- heistä todella paljon, olin aina kuitenkin vuoden nuorempi. Ja toisaalta osan ajasta vietin kyllä viettänyt omanikäisteni kanssa, mutta en siltikään tavallaan kuulunut tiiviisti mihinkään kaveriporukkaan, olin milloin kenenkin kanssa. Tunsin vähän kaikkia, mutten melkein ketään oikein kunnolla. Ja sitten lukion kakkosella kaikki muuttui, kiitos meidän Pyhäranta-jengin. Siinä porukassa vietetyn kahden vuoden jälkeen olikin sitten helpompaa lähteä ihan uudelle paikkakunnalle opiskelemaan. Ja nyt uudessa koulussa on myös hyvä olla. Koeviikkopizzakeikkoja on kyllä toisinaan ikävä.

Eilen illalla piti mennä ajoissa nukkumaan, mutta katteltiinkin äitin kanssa joku hölmö elokuva. Ihan fiksu valinta kuitenkin, mieluummin sitä nukku aamupäivällä, kun ei kuitenkaan ois ollut mitään järkevää tekemistä. Jaksaa sitten illalla juhlia.

"Tää soi siihen aikaan paljon, kun seurusteltiin isän kanssa", äiti sano yks päivä, kun katteltiin telkkaria ja sieltä tuli joku mulle tuntematon kappale. Ja sitten alettiin pohtia sitä, kuinka jotkut kappaleet tuo tiettyjä juttuja mieleen. Siks mun kai oli sitten pakko taas eräs cd etsiä käsiini Mikon autosta. Ja kuunnella se yks tietty kappale. Kolme kertaa. Joskus vaan haluu palata joihinkin muistoihin, vaikka ne ei kaikkein hilpeimpiä oliskaan.

Mutta tajusin tänään [eilen] Raumalle ajellessani, että olen sentään oppinut elämään paremmin tässä hetkessä. Tai siis ennen aina haikailin joidenkin vanhojen juttujen perään. Kuinka monta kertaa onkaan tullut mietittyä, että kuinka totta onkaan Anssi Kelan sanat "vaikka on kaikki kohdallaan, ei mikään ole ennallaan". Olen hirveesti aina pelännyt muutoksia ja ollut pahoillani siitä, että asiat ja ihmiset muuttuu.

Jo sillon kun toi biisi tuli, kun olin melkeen 16, oli sellanen fiilis, että olis halunnut palata puoli vuotta ajassa taaksepäin ja jäädä siihen hetkeen. Kun ihmiset eros ja välit joihinkin kavereihin höllääntyi, tuntui siltä, että kaikki hauskuus loppui siihen. Eihän se loppunut. Mentiin puoli vuotta eteenpäin ja elämä olikin ehkä hienompaa kuin koskaan aikaisemmin.

Ja kun tulin Brasiliasta, tuntu, että kaikki on taas muuttunut. Ja haikailin jollain tapaa sitä Brasilianvuotta edeltänyttä vuotta. Kun mökkeiltiin ympäri vuoden ja aina sillä lähes samalla porukalla. En olis taas halunnut elämääni uusia ihmisiä. Ja kun sitten niitä uusia ihmisiä väkisinkin elämään tuli, tajusi, että niinhän on ihan hyvä. Vaikka kuitenkin, edelleen, hieman haikaili sen yhden tietyn vuoden perään.

Mutta nyt yhtäkkiä tajusin, että muutamaan kuukauteen en olekaan haikaillut "vanhan" perään. Olen vaan nauttinut kaikista hetkistä, jotka on kohdalle tulleet. Joissakin hetkissä on oikeen tajunnut, että toista tällasta tilannetta enää koskaan tule. Mutta sen sijaan, että oisin surkutellut sitä, oonkin nauttinut siitä hetkestä ja jälkeenpäin ollut onnellinen siitä, että oon saanu elää sen.

Piti mennä nukkumaan, mutta kone oli sammuttamatta ja tässä sitä taas ollaan.

Joululomat on parhaita lomia. Niitä sais olla useemminkin, kuin kerran vuodessa. Tai ehkei ne sitten tuntuisi niin ainutlaatuisilta... On vaan niin hienoa taas ollut. Nähdä ystäviä ja olla Pyhärannan kotona. Olla vaan ja möllöttää.

Vietin aamupäivällä muutaman tunnin Sarilla. Teetä ja sympatiaa. Sari jaksaa aina kuunnella. Vaikka puhuisin samasta aiheesta miljoonatta kertaa. Hamsterikin oli suloinen. Vai oliko se hamsteri? Suloinen joka tapauksessa.

Illalla käytiin elokuvissa Sarin kanssa. Harry Potter ja liekehtivä pikari. Tykkäsin. Onneksi en muistanut kirjan perusteella tapahtumia liian hyvin. En ollutkaan aikoihin käynyt Raumalla leffassa. Muistan kyllä sen viimekerran... silloinkin katsomassa Potteria. Pelkkää plussaa ;) voi elämä, olen mä joskus ollut fiksu.

Kauppareissu isän kanssa, rupatteluhetki mummulla, virkkausta, päikkärit, lisää virkkausta, telkkarin katselua, iltalenkki äitin kanssa, lisää virkkausta ja telkkarin katselua. Melko rauhallinen lomapäivä. Huomenna ostamaan lisää lankaa ja kyläilemään Sarille.