IRC-Galleria

Näin viimeyönä painajaista. Kolhin meidän autoa. Se on oikeesti menossa vaihtoon ensi viikolla, joten kaikki lommot on todella epätervetulleita. Lisäksi meillä oli fuksien kanssa yhteiset luennot ja sekin oli aika painajaismaista. Mutta herätessäni ajattelin, että kaikki menee niin kuin pitääkin ja minun on vain tyydyttävä siihen.

Reilu viikko on taas vierähtänyt viimeisestä kerrasta kirjoittaa. Olen alkanut kirjoitta "oikeaa päiväkirjaa". Siinä on vaaleanpunaiset kannet ja paljon sivuja.

Viikko sitten torstaina siirsimme Veeran tavarat Helsinkiin pieneen varastokoppiin. Ajelin pakettiautolla keskellä Helsinkiä. Ja maanalla peruutin sokkeloisissa tiloissa. Ehkä perustamme marttojen kanssa oman muuttofirman ja unohdamme sosionomi-opiskelut. Osaan peruuttaa pakettiautoa paremmin kuin monta muuta asiaa. Sanoin Veeralle heipat jollain parkkipaikalla Helsingissä. Ei pitkiä halauksia tai kyyneleitä. Mutta bussista oli vielä pakko soittaa sille kerran ja kysyä, onko se päässyt turvallisesti kotiin. Kaikki sanoo, että Veeran naurua tulee ikävä. Niin tuleekin. Ja muutenkin sitä ihmistä tulee ikävä. Hassu tyttö. Vuosi ja kolme kuukautta tuntuu pitkältä ajalta nyt.

Oli kivaa istua pitkästä aikaa bussissa. Oli aikaa lukea Trendiä, nukkua ja ajatella.

Perjantaina kävin Raumalla. Perinteinen joulunalusvisiitti Kallelle. Taisi olla kolmas vuosi perättäin, kun vierailen sen luona juuri ennen joulua. Ensi vuonna en sitten pääse. Kahden vuoden päästä sitten, sanoi Kalle. Kumma ajatella näin. Kotona päiväni melkein pilasi se, ettei meillä ollutkaan luumuhilloa, kun olisin halunnut tehdä joulutorttuja. Kummallinen ihmismieli.

Lauantaina tunteet heittelivät laidasta laitaan. Välillä melkein laulatti kun moppasin lattioita (!!) ja sitten taas seuraavassa hetkessä melkein itketti. Koko päivä oli sellaista. Välillä kiukuttelin kuin mikäkin teini ja välillä nauroin ja olin onnellinen. Asettelin seimen henkilöt paikalleen. Sari, Meri, Lauri, Sakari, Veera ja Jonsku kävivät tonttuilemassa. He piristivät.

Jouluaatto vietettiin suvun voimin meillä. Kaikki oli niin kuin ennenkin, vaikkei oltukaan mummolassa. Sai nauraa. Koirat ja pari pientä poikaa toivat vähän eloa meidänkin jouluumme. Lahjat avattiin jo aamulla. Sain paljon kirjoja, pyjaman, muumimukin, helmet, karkkia ja MP3-soittimen. Kivoja lahjoja. Illalla mentiin Laurin ja Merin kanssa joulukirkkoon. Paras hetki koko joulussa oli, kun laulettiin Maa on niin kaunis hämärässä kirkossa.

Joulupäivänä syötiin hyvin ja oli rauha maassa. Illalla kahviteltiin mummulla ja katsoin Amélien. Nyt ymmärrän, miksi Bärre halusi sen omaksi. Siitä sai nyt toisella kertaa enemmän kuin ekalla kerralla. Odotan jo kolmatta kertaa.

Tapaninpäivänä mentiin Merille. Pelattiin trivialia, syötiin Suskin leipomuksia ja päädyttiin lopuksi ABC:lle. Seuraavanakin päivänä mentiin Merille ja Laurille. Sillä kertaa meitä oli vähän enemmänkin vielä. Pelattiin Speden silmätkiinnijalastakiinni-peliä, Twisteriä, Trivialia.. ja puhuttiin mitä kummallisimmista asioista. Nukuin yön Merin ja Laurin sängyssä. Siihen mahtui ihan hyvin kolme ihmistä.

Eilen kävin Merin kanssa kaupungilla. Ostin alennusmyynnistä lenkkarit. Bärren ei enää tarvitse huomautella rikkinäisistä lenkkareistani. Menin vielä "hetkeksi" Merille ja Laurille. Hetki hieman venyi, kun innostuttiin Merin kanssa pelaamaan junapeliä... Illalla syötiin äidin kanssa juustoja+keksejä ja viinirypäleitä. Katsottiin amerikkalaista, Japanissa kuvattua leffaa. Se kertoi kahdesta yksinäisestä amerikkalaisesta Tokiossa. Oli mielenkiintoinen elokuva. Mutta kummaa, ettei minua pelota lähteä Japaniin. Varmasti aika-ajoin iskee yksinäisyys ja ikävä. Mutta silti olen melko luottavainen.

Bärren kanssa puhuin yhtenä päivänä puhelimessa. Mullakin on ikävä meidän yöllisiä teehetkiä.

1. Mitä semmosta teit v. 2006, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
- Paistoin crepes-lettuja ja vietin kesän kaupungissa. Ajoin pakettiautoa Helsingin keskustassa. Kävin Pornaisissa ja Mäntsälässä.

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ens vuodelle?
- Enpä tehnyt mitään lupauksia.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2006?
- Lumppa on läheisin – vaan valitettavasti aika kaukainen tällä hetkellä

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei [onneksi]

5. Missä maissa kävit?
- Ruotsissa, Espanjassa ja Virossa

6. Mitä sellasta haluaisit vuonna 2007 jota et saanut/kokenut 2006?
- Oppia japanin-kieltä, nähdä Yukarin

7. Mitkä päivämäärät vuonna 2006 jää mieleen ja miksi?
- en muista mitään päivämääriä! Mutta muistan palmusunnuntain ja vierailun Ryttylään varmaan vielä aika pitkään…

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
- Päätös lähteä Japaniin.

9. Entä suurin epäonnistuminen?
- Loukkasin erästä tärkeetä ihmistä..

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
- Olin kuukauden flunssassa keväällä. Onneksi se ei ollut Tove-allergiaa.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
- Otsalamppu!

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
- Diakin marttojen! En olis selvinnyt esim. muutosta ilman heitä.. Ja muutenkin tulivat rakkaiksi kuluneen vuoden aikana. Tää oli meidän vuosi. Ja Toven käytös myös ;)

13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
- Omani. Joskus muidenkin.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
- Vuokraan, ruokaan ja junalippuihin.

15. Mistä olit tosi innoissasi?
- Tovesta, työharjoitteluista, lähetystyöstä, monikulttuurisuudesta, uusista tuttavuuksista, jumalanpalveluksista, matkoista, dialogipedakogiikasta, sirkustelusta …

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2006?
- MullOnIkäväSua, sirkusbiisit

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, ootko nyt
a) onnellisempi tai surullisempi? Aika samoissa ehkä. Onnellinen.
b) lihavampi/laihempi? Varmaan lihavampi
c) rikkaampi/köyhempi? Aika samoissa mennään

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2006?
- Opiskellut – jälleen kerran :D Ja antanut aikaa kaikkein tärkeimmille ihmisille

19. Entä vähemmän?
- Puhunut pahaa.

20. Miten vietät/vietit joulun?
- Kotona

21. Rakastuitko v.2006?
- Ihastuin.

22. Montako yhden illan juttua sulla oli v. 2006?
- Nolla.

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
- Everwood ja Maajussille morsian!

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
- En.

25. Paras lukemasi kirja v. 2006?
- Ylpeys ja ennakkoluulo

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
- PMMP

27. Mitä halusit ja sait?
- Nuorten aikuisten illat Järvenpäähän

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
- Muu-lla ei oo miestä – vieläkään ;) Mutta aika-ajoin muistutan itselleni, että se on vain hyvä asia, koska olen lähdössä vuodeksi pois.

29. Suosikkielokuvasi v. 2006?
- Amélie.

30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljon täytit?
- Täytin 21. ” --sunnuntain retkeilin vartiolaisten kanssa. Retket on aina mukavia. Kotona Reilassa söimme synttäreideni kunniaksi poronkäristystä. Kotona Järvenpäässä söimme äidin tekemiä korvapuusteja ja join Suskin porukoiden tuomaa guaranaa. Ja pelasimme vielä vähän junapeliä.”

31. Mikä yksi asia ois tehnyt vuodesta 2006 paremman?
- Nyt kun ajattelee, en olisi halunnut asioiden menevän toisin. Paitsi omassa käytöksessä ois joskus ollut parantamisen varaa..

32. Kuinka kuvailisit v. 2006 omaa "muotiasi"?
- Raitoja ja palloja!

33. Mikä piti sinut järjissäsi?
- Ystäväni

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Maajussimiehet

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
- Presidentinvaalit

36. Ketä kaipasit?
- Ystäviäni aina, kun oltiin eri paikkakunnilla. Ehkä vähän jotakuta muutakin.

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
- Nooooh.. Uusia tuttavuuksia tuli taas monia. Sijalla kolme torin tytöt ja meidän mahtava pomomme. Ja sitten sijalla kaksi Kati ja Emma. Se kaikkein kivoin on yks sellanen tyyppi vaan. [Kivoin uusin opittu sana: tyyppi!]

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit v, 2006?
- Löysin tämän Bärren parhaan ystävän poikaystävän sivuilta äskettäin; "A ship in the harbor
is safe.. but that's not what ships were made for" [Unknown]


***

Muoks klo 15:08. Muistan sittenkin yhden päivämäärän. 11.9. Eikä se liity mitenkään terroristeihin!

Makaan Veeran huoneen lattialla. Se on nyt imuroitu. Huone on lähes tyhjillään. Paulan huoneessa on jätesäkkipiknikliina ja ihmiset istuvat lattialla.

Olen nukkunut monta yötä putkeen vain vähän. Mutta päivät ovat olleet mukavia. Maanantaina siis matkustin Sallan kyydillä Järvenpäähän. Tultiin Prisman kautta tänne. Musta ei ollut juurikaan hyötyä pakkaamisessa, mutta olin hyödyksi kirjoittamalla. Veera tarjosi hyvää ruokaa ja me jumitettiin melko paljon. Kutro mapitti papereita. Pakattiin myös Paulan kamoja ja kuskattiin niitä alas ja ulos. Ellin kanssa ruuvattiin kahta hyllyä erilleen ulkona pakkasessa. Juuri meidän tapaista. Veera vei mut ja Kutro MSO:lle "kotiin". Tarkistettiin taas ilmanpaineet. Kutrolla juotiin glögiä ja puhuttiin taas.

Eilen oli koulua. Oli niiiin parasta olla siellä taas. Siellä olen niin oma itseni. On helppo kulkea niitä käytäviä ja istua niissä luokissa. Koulun jälkeen saattelin Miraa sen työnantajallepäin ja mut haettiin "sieltä S-ryhmän kaupan luota". Lähdettiin Ikeaan. Veera vei sinne Paulan muuttopalkkioks ja mä lähin vartioimaan, ettei Veera osta mitään. Kutro ja Salla lähti kattoon, millasta on ku yks vaan ostaa Ikeasta jotain ja toiset kattoo. Ostettiin me kaikki jotain. Suihkupulloja, kynttilöitä ja kookospalloja. Paula sitten vähän enemmänkin. Ikeasta Paulalle ja operaatio lamppu. Minä tuijottelin naapuritaloon. Paulan uusi kämpppä on hieno.

Illan vietin Sallalla. Syötiin, käytiin uudessa Tarjoustalossa ja katottiin telkkaria. On mukavaa olla koditon silloin, kun on kivoja kyläpaikkoja. Kävelin illalla pienessä lumisateessa ja mut otettiin siitä yhestä kivasta risteyksestä kyytiin.

Tänään oli viimeinen koulupäivä kaikkien näiden hömppien kanssa. Oli hauskaa ja haikeeta. Bärre muistutti toisia, etten lähde vielä mihinkään. Niinpä.

Käytiin MSO:lla tekemässä kortti ja juomassa kahvia, Jampassa ulkoiluttamassa Tove ja tultiin tänne. Autettiin taas vähäsen. Minä järjestin Veeran kirppiksen.

Veera lähtee siis pian. Huomenna ajan pakettiautolla Helsinkiin ja pahvilaatikot viedään varastoon.

Kuten monilla, minullakin loppui harkka. Olli ja Jani lauloi bussissa meidän lumettoman lasketteluleirin päätteeksi jäähyväislaulun leiriläisille. Olo ei ollut haikea, vaan nauroin.. Jäi hyviä muistoja harkasta.

Torstaina kävin Suskilla ja juhlin nuorten kanssa joulua. Meriristissä oli paljon nuoria ja kokonainen poikasoittokunta soittamassa messussa.

Perjantaina lähdimme sitten siis leireilemään. Laskettelun olimme jo unohtaneet, mutta meillä oli mukava viikonloppu. Leirikeskus sijaitsi saaressa ja siellä oli kaunista. Auringonpaiste ja järvi ympärillä - ei tarvittu edes lunta. Juoksentelin lauantaina ulkona katselemassa yhdessä sun toisessa paikassa nuorten hurjapäisyyttä ja olin onnellinen. Lauleskelin itsekseni toisinaan.

Yksi nuorista sanoi lauantai-iltana saunassa ajatelleensa ihan hirveesti sen päivän aikana. Minäkin ajattelin melkoisesti. Toi viikonloppu oli hyvä päätös harjottelulle. Toivon osaavani siirtää ajatukseni paperille, harkkaraporttiin. Olla ihminen ihmiselle - sanoivat Jani ja Olli. Siinä on tavoitetta, mutta siihen haluan pyrkiä.

Meri haki mut linja-autolta. Käytiin kaupassa ja Lajolla. Käveltiin kirkolle, pihassa tavattiin Veera ja Suski. Mentiin laulamaan kauneimpia joululauluja. Mä olin adhd-yliväsynyt-kahvia-juonut, mutta osasin istua paikoillani yli tunnin. Lauloimme kauniisti.

Mikko haki mut Raumalta. Olen polttanut cd-levyjä ja kynttilöitä. Ja katsoin Maajusseja taas. Kauhee ohjelma, kun saa mut aina niin haikeaksi. Onneksi melkein jo loppui.

Nyt on jo maanantai, joten tänään matkustan Mikon kyydillä Raumalle, sieltä busilla Raisioon ja Sallan kyydillä Järvenpäähän. Huomenna ilmeisesti pakataan Veeran tavaroita.

Tänään on ihan eri fiilis kuin eilen. Olen saanut nukkua paljon paljon enemmän ja paremmin. Illalla on nuorten joulujuhlat. Sitä ennen pitäisi askarrella joulukortteja, polttaa levyjä ystäville ja tehdä enkun essee. Olin unohtanut koko enkun esseen, mutta Salla muistutti. Puhuin S:n kanssa puhelimessa jotain puolitoistatuntia tiistaina. Edellisestä kerrasta oli niin paljon aikaa, että oli hirmuisasti asiaa..

Eilen kävin triljoonatta kertaa hammaslääkärissä. Tai no se oli röntgen. Ottivat sellaisella kummallisella laitteella kuvan mun suusta. Yksi viisaudenhammas on kummallisesti vinossa ja se pitää leikata. Sen kyllä tajus paljaalla silmälläkin, mutta lääkäri tarkastaa, pystytäänkö se tekeen kunnallisella puolella vai pitääkö mennä osaavamman kirurgin puheille. Hui. No, enää se viisaudenhammas ja oon hampaiden puolesta vihdoinkin valmis lähtemään Japaniin, jossa meidän xylitoliamme onneksi arvostetaan. Ei siis tarvitse käyttää xylitolittomia hammastahnoja, kuten Brasiliassa.

Röntgenin jälkeen menin kihartamaan Suskin hiuksia. Ikuman lisäksi Suski oli mun eilisen päiväni pelastaja. Se keitti mulle kahvia ja jaksoi ymmärtäen kuunnella kaikkia edellisiltaisia pohdiskelujani. Suskista tuli siinä sivussa nätti joulujuhlaesiintyjä.

Illalla oli teemailta [ns teemallinen nuortenilta]. Se on ollut ihan mun lempparijuttuja tän harjottelun aikana. Pidän keskusteluista nuorten kanssa. Ne ei päästä helpolla. Ja pidän niistä tyypeistä, jotka siellä käy.

Kotona käytiin äitin kanssa saunassa. Uni maistui hyvin.

Eräs pienen pieni enkeli heräsi tänä aamuna kello kuusi. Hänen oli mentävä suihkuun. Eihän enkelillä voi olla likaiset hiukset. Enkeli ei jaksanut hakea ulkoa ovenkahvasta sanomalehteä, vaan katsoi aamutelevisiota. Hän ei jaksanut keittää uutta kahvia, vaan jo eilisiltaista termarista. Kahvi oli pahaa ja aamutelkkarista tuli kahteen kertaan ne samat uutiset.

Enkeli ajoi väsyneenä Raumalle. Hän ei olut saanut unta edellisenä yönä. Päässä pyörivät miljoonat lähtöön liittyvät jutut. Enkeli on lähtenyt ennenkin pitkäksi aikaa pois. Vuodeksi muualle, kauas pois. Hän tietää, etteivät todelliset ystävät unohda. Ne odottavat. Mutta hän pelkää silti, että jotain ikävää tapahtuu sillä aikaa kun hän on poissa. Niinpä enkeli oli siis pyöriskellyt sängyssä pitkään yöhön, nähnyt lopulta hetken kauniita unia, mutta herännyt lopulta ja todennut tekstiviestit uneksi. Sen jälkeen hän olikin nähnyt painajaisia ja miettinyt taas liikaa. Hän välittää vähän liikaa ihmisestä, jota ei edes tunne kunnolla.

Raumalla satoi vettä ja enkelillä oli vääränlaiset kengät. Otsalamppu sentään oli mukana. Tähtisädetikut eivät syttyneet, lyhdyn kynttilä sammui ja aamulla kuivatut hiukset kastuivat. Kaikki lapset eivät kuulleet, mitä Idän viisas tietäjä kertoi kaukana edessä. Väsytti. Riisuttiin enkelin vaatteet. Enkelistä tuli tavallinen pieni tyttö vain. Eipä hän oloaan ollut enkeliksi juurikaan tuntenut.

Piti vielä käydä kaupassakin. Harmitti jotenkin kaikki. Mutta sitten tyttö tuli harjoittelupaikalleen ja tietokoneelle. Hän oli saanut sähköpostia! Eräältä mukavalta pojalta. Luulette ehkä arvaavanne keneltä.. Mutta ei! Sähköposti oli tullut Kanadasta asti. Mutta japanilaiselta pojalta. Nyt osa hymyilee. Sähköpostin lähetäjä oli Ikuma, tytön kaveri Brasilian vuodelta. Ikumalla ja tytöllä oli vähän Brasiliassa ollut erimielisyyksiäkin, mutta eräät osaavat olla herrasmiehiä ja selvittää asiat viellä kotimaahan paluun jälkeenkin. Ja nyt Ikuma oli tytön huomaamatta ollut vaihtareiden listalla, joille tyttö oli lähettänyt sähköpostia uutta vuotta koskien ja sivulauseessa maininnut lähtevänsä Japaniin. Ikuma opiskelee itse Kanadassa, mutta kertoi tulevansa kesäksi Japaniin. Tytölläkin on kai kesälomaa Japanissa. Ja tyttö juuri aamulla sanoi, että voisi kesälomallaan tavata japanilaisia ystäviään. Hän tosin kuvitteli, ettei tapaisi Ikumaa, koska tiesi tämän olevan Kanadassa. Mutta ilmeisesti tyttö tapaakin Ikuman ja Yukarin ensi kesänä. Jos vaan Luoja suo.

Tyttö on loppujen lopuksi kuitenkin aika onnellinen!

Olen syönyt paljon jouluruokaa. Edelleenkään ei ole lohen, kinkun ja lanttulaatikon voittanutta. Mutta en tarvitsisi lisää jouluruokaa enää ennen joulua, kiitos.

Perjantaina lähti Kati. Se pääsi autokyydillä Espoon Ikealle asti. Rauman seurakunta on täynnä hulluja tyyppejä. Hulluja, mutta mukavia. Ei valittamista. Kati palaa tammikuussa, mutta eri leirille kuin mä. Ja kesällä, mutta silloin minä olen jo kaukana. Ikävää. Mutta ehkä jonain päivänä löydetään itsemme jostakin tekemässä yhteistyötä tavalla tai toisella. Toivon ainakin niin.

Perjantai-ilta vietettiin tyttöjen kanssa Merillä. Pelattiin junapeliä, juotiin glögiä, kudottiin ja lopulta kaikki taas kääntyi hillosormien evätretkeksi Heseen. Jotenkin niin meidän ilta taas. Rauhallista, mutta mukavaa. Lauantaina shoppailtiin Merin kanssa Turussa. Löydettiin paljon lahjoja. Myös itsellemme. Sovittiin, että mä annoin Merille Madagaskar-elokuvan ja Meri mulle Ylpeys ja ennakkoluulo -leffan. Ei liikaa lahjoja itselleen.

Nyt olen lippukuntaillut muutamien kuukausien tauon jälkeen. Sunnuntaina kahvitettiin kauneimmissa joululauluissa. Nauroin paljon. Nuoremmat johtajat on huippuja ja viihdyn niiden kanssa. Tänään joulujuhlailtiin. Pukkia ei tullut, mutta lahjoja juu. Ja sai taas laulaa ja olla Tiina. Yllättäen ei ehditty kaikkea mitä oli suunniteltu. Niin käy aina. Mutta ei se haittaa. Sarin ja Heidin kanssa hihitettiin ei-millekään vielä viimeiseksi keittiössä. Harmittaa, etten ole ollut partio-kuvioissa viime aikoina oikein mukana. Mutta sitten taas kun palaan...

Juha Tapio jaksaa taas laulaa auton stereoissa. MullOnIkäväSua.

Hymyni on vino ja hengittäminen outoa. Kävin hammaslääkärissä ja laittoivat kaksi puudutuspiikkiä. Ensi kerralla kuulemma puutuu puolet alaleuasta, niska ja ehkä kielikin. Mutta sitten on vihdoin hoidettu Tiinan hampaat kuntoon.

Olen juhlinut itsenäistä Suomea. Tiistaina mentiin Katin ja Emman kanssa lapsityön toimistoon vietäämään iloista varttia itsenäisyydelle. No oltiin vartin sijaan siellä tunti, viihdyttiin niin hyvin. Koko päivän söin koktailpiirakoita. Illalla vielä jatkettiin Emmalla läksiäis-itsenäisyyspäivä-pikkujouluja. Eilen katsottiin Narniaa ja vietettiin seurakuntakodilla (vai oliko se -talo?!) kansainvälistä itsenäisyyspäiväjuhlaa. Illalla kotona syötiin pizzaa ja katsottiin linnanjuhlia. Päätin itsenäisyyspäivän Hovimäen katseluun. Läpi koko päivän; Narnian, juhlien, linnanjuhlien ja Hovimäen mietin sodan mielettömyyttä. Onneksi meillä on rauha.

Olen viettänyt hienon viikonlopun, siitä kiitos ystäville ja perheelle.

Torstai-iltana lähdin ajamaan Järvenpäähän. Oli synkkää ja pimeää, enkä ois yhtään jaksanut ajaa. Soitin Outille ja puhuimme Salkkareiden alkuun asti. Piristyin. Pitäisi etsiä kalenterista sopiva viikonloppu Jyväskylän reissua ajatellen.

Kaarnapolulla kaikki oli niin kuin ennenkin. En tunne olevani sielä vieraana. Se on edelleen mulle kuin koti. Vähän kuin tämä Pyhärannan kotikin silloin, kun asuin jo Järvenpäässä ja kävin täällä vain satunnaisesti. Laitoin hammasharjani ja -tahnani keskimmäiseen hammasmukiin, join teetä muumimukista, siivosin vessaa ja leivoin. Olin siis kuin kotonani.

Perjantaina tapasin tutor-tiimiläisiäni. Söimme ja puhuimme. Mukava tiimi. Ikävää, jos kaikki eivät ole koulussamme enää, kun palaan kaukaa ja alan opiskella heidän kanssaan.

Illalla vietimme Bärren synttäreitä. Bärre ajatteli hyvin paljon meitä vieraita. Saimme vaaleanpunaista (!) kakkkua ja katsoimme BB:n finaalin [Sari voitti!!]. Veeran silmälasitkin pestiin. Yöllä teen jälkeen emme vielä malttaneet nukkua, vaan lähdimme ajelulle. Kävimme kävelyllä Mäntsälän hautausmaalla, ajelimme Haarajoen aseman hissillä ylös ja alas sekä tarkistimme & korjasimme mun auton renkaiden ilmanpaineet. Bensa ei suinkaan mennyt hukkaan, meillä oli mukavaa.

Lauantaina nukuimme Bärren kanssa pitkään. Siivosimme hieman ja menimme syömään. Aamupalaksi salaattia ja heti perään lounaaksi pizzaa. Kasvatimme siis jälleen mahojamme.

Järvenpäästä ajoin suoraan Laitilaan, Laurin mökille. Vietimme pikkujoulua. Saunoimme, joimme glögiä ja söimme pipareita. Pelasimme korttia ja nauroimme kummallisille asioille. Minulla oli kumisaappaat ja otsalamppu ja olin onnellinen, vaikka minulle naurettiinkin.

Aamulla heräsin aivan liian aikasin. Puin hameen päälle saunan pukuhuoneessa ja lähdin Raumalle messuun & kirkkokahveille. Emma siunattiin virkaansa. Se tilaisuus oli oikeesti tosi lämmin ja välitön jotenkin. Kivaa. Ja sain taas laulaa kaikki ekan adventin virret.

Kotona söimme pikkujouluruokaa. Kinkkua, lanttulaatikkoa ja lohta. Jouluvalotkin on nyt sytytetty. Pidän meidän pikkujouluperinteistä. Illalla glögiä.

Odotan joulua.

Hyllyni on jo täynnä kirjoja ja kansioita, mutta monta laatikkoa on vielä purkamatta. Tallinnasta ostetut turkinpippurit ovat kovettuneet yhdeksi klöntiksi pussiin, pussi on ollut niin kauan avaamatta ja syömättä. Elän elämää, jossa olen vain harjoittelussa, näen ystäviäni, olen netissä tai katson televisiota.

Viikonloppu Ryttylässä teki hyvää vaihtelua tähän kaikkeen. Haluan isona lähetystyöntekijäksi. Tuntuu kummalta sanoa se ääneen monessa paikkaa, kun sitä on kuitenkin monta vuotta ajatellut lähinnä vain omassa pienessä mielessään. Siihen menee vielä vuosia, ja tiedän vaihtavani usein suunnitelmiani, mutta se tuntuu aika vahvalta kutsulta ja hyvin paljon siltä, että niin tulen tekemään. Tietysti kaikki on hyvin monesta asiasta kiinni, tiedän sen.

Vietin sunnuntai-iltapäivän/illan Järvenpäässä. Siellä oli hyvä olla.

Opettajani kävi tänään harjoitteluvierailulla. Hän sanoi monta fiksua asiaa. Keskustelu teki hyvää. Pitäisi vain ajatella kovin kovasti raporttia tehdessä.

Äiti oli löytänyt ensimmäisen tyynyliinan, jonka Meri on mulle tehnyt. Siinä on muumipeikko ja niiskuneiti. Minulla on ikävä, vaikka järki sanoo, etten edes tunne ihmistä kunnolla.

Paljon pieniä hyviä hetkiä on ollut monen väsyneen päivän joukossa.