IRC-Galleria

Voin pahoin. En mene enää ikinä pikkujouluihin. Joulun sanoma (siis se, että saa lahjoja!) vääristettynä ällöksi sekoiluheilumiseksi ja terästetyn glögin kittaamiseksi. Ollaan kaikki kaikkien kavereita ja löpistään tylsiä paskajuttuja, wuhuu!, mutta kun minä nyt vain satun olemaan sillä tavoin auki, etten aina pidä varaani sen suhteen mitä sanon ja kenelle. No niin. Ikävää jos puhuin ikävistä asioista yöllä. Minulla on ikävää ja olen vähän surullinen. Surullinen ja krapulassa. Hereillä olen siksi, että piti tarkistaa, että onko mulla luentoa nyt puoleltapäivin. Ei oo. Hyvä. Saattaisin oksentaa matkalla muutamaankin otteeseen jos pitäis nyt lähtee käveleen. Taidan mennä takaisin sänkyyn.

Oikeasti minulla oli eilen ihan mukavaa jos miinustetaan yksi ällöjohannes, jolla oli ällöjuttuja, joita ei kiitos leideille tarvi kertoa, minulle ainakaan, ja se, että nyt on niin huono olo ja päätä särkee.

Eikä kaikkien jutut sitäpaitsi olleet tylsiä, joidenkin vain.

Pitäis tehdä tutkimussuunnitelmaa, loppuviikko aikaa, mutta taidanpa mennä sen sijaan sänkyyn imitoimaan murmelia, samalla päästelen pieniä nukkumisääniä, semmoisia pehmoisia hyminöitä ja huokauksia, jotka saavat minut tuntemaan oloni pieneksi ja rakastetuksi.

Olen sillä tavalla auki.