IRC-Galleria

Värisemässä sateessa jonkun parvekkeen alla. Odotan armoasi. Ole minulle suopea ja käännä katseesi minuun. Ole minulle suopea ja käänny puoleeni. Yö ja kaikki sen kätketyt jumalat, olkaa minulle armollisia ja kuulkaa nöyrät toiveeni: katso minuun.

"Rakastatko mua? Jos sanot kyllä, valehtelet. Valehtele. Minä olen tuhoamassa itseäni. Täällä minä murran itsestäni paloja pois. Täällä minä irrotan itsestäni osia sinulle. Tässä: ota perna ja haima ja selkärangan nikamat. Ota nilkasta pala, se suloisin luu, ota rinta (vasen tietty), ota sormista kynnet ja huulista puna. Ota ne. Ota ne. Ja sydän. Noin, siinä se on, olkoon lautasellasi. Aivoni pidän, mitä sinä niillä tekisitkään. Niissä asuu ilkeys, asuu matelija, asuu halla ja tikarit. Ota sinä vain sydän, siellä on hellyys ja himo. Ota sinä se sydän. Ja maljoittain verta. Ne on sun. Ne on sun. Ne on sun. Olen sun, jos vain vähän voisit nyt valehdella..."

"Orgasmien laimeat huiput eivät enää riittäneet hänelle.
Ne korjasivat itse itseään, esineellistämisen tilassa kaikki oli vaivatonta ja
puhdasta. Ihon väri vaihteli rikinkeltaisesta sammaleeseen, ja kaikki oli, hyvin, rikki, hyvin.
Emme koskaan odottaneet muutosten tapahtuvan niin nopeasti, mutta ne tapahtuivat, sillä pilvissä kevät ei enää nöyrry, eikä koskaan niin tee. Ohiajavassa bussissa on mitäänkuulematon katsanto ja vääryys valaisee ajatusten vihreät kudelmat. Uutuus on halpahintaista. Vanhuus ei tule yksin. Se on yksin. Se on yksi. Älä nöyrry. Älä kasva ulos kovin monista kengistä, sillä suuret jalat ja suuret luulot, usko pois. Ei ole mahdotonta kuulla vuosien ääntä, sillä se on verkko, lintuverkko tähtiä vastaan, että ne. Ne tippuvat toisinaan valovuosien päähän lähtöpisteistään, joita voi olla monta. Tähtikuvioita ja kuviokelluntaa. Äänettömässä päässä kasvaa keltaista karvaa, mielen turkki, jonka koskemisessa voi mennä aikaa. Ei pitäisi korjata virheitään, koska mikään ei ole uudelleen kelattavissa, mikäli otaksumme mitään todenmukaisesti olevan olemassa. Onko mitään koskaan ollut tai oleva? Jos on, voimmeko pitää varmana sitä, että minä kuolen jos rakastan. Ja rakastan jos kuolen. Ja olen kuolematta kaikessa rakkaudessa, koska kaikki on vain leikkiä, loputonta leikkiä, jolle ei pitäisi antaa periksi, sillä sanat tulevat kyllä omia aikojaan."