Tämä kaupunki on loukku. Sen kanssa on oltava tarpeeksi ovela, ettei tulisi laukaisseeksi sitä ja jäisi jumiin (tai katkaisisi niskaansa), ja tarpeeksi nopea, että saa siitä huolimatta napattua syötin mukaansa paetessaan.
Alan jälleen palailla tuttuihin tapoihini, eikä se nyt vain oikein sovi suunnitelmiini. En ole kirjoittanut iäisyyksiin (siis todella kirjoittanut) ja alan taas ajatella kaksilla aivoilla, vaikka syytä olisi olla enimmäkseen kiinnostunut siitä, mitä oma pää sanoo ja minne omat jalat johdattavat. No minne ne sitten vievät? Hitostako minä tiedän. Impulssit iskevät ihoon kuin sähkövirta, tekisi mieli tehdä mielettömimpiä, kielletyimpiä, paheksutuimpia asioita, joita pääni vain kykenee kehittämään. Inhoan tätä joutenoloa, kun syy siihen löytyy siitä, etten kykene tekemään päätöksiä. En ainuttakaan. Olen pahantuulinen ja kaikki saavat kärsiä.
Voisi tehdä mitä tahansa. Miksi sitten olen edelleen kiinni näissä ilmattomissa kuvioissa? Haluan hengittää vapaata ilmaa, vapailla keuhkoilla, mieli ja sydän vereslihalla, täynnä tahtoa ja kykyä toimia.
Nautinto. Tavoittelu. Ponnistelu. Vapaus. Virtaus. Voima. Uskallus. Näkemys.
Jotain on tapahtumassa. On vain pantava itsensä alttiiksi.
Uusimmat blogimerkinnät
- Sylvia lives here no longer 21.09.
- Metsässä. Täällä sitä paranee sielu... 28.05.
- [Ei aihetta] 25.05.
- [Ei aihetta] 20.05.
- Oivoi. 03.02.
- [Ei aihetta] 11.12.
- Minä olen väsynyt ja pääni on täynn... 09.12.
- Elli kylässä <3 06.12.
- Onpa muutoin ollut aika hauska päivä. 03.12.
- Nyt on vittu liput lopussa ja kaikki bussit m... 01.12.