IRC-Galleria

Yö on valkea kuulas
omenat tuikkivat taivaalla
Strobovalot, kengissä sulaa katinkultaa,
joka silmissä
välkkää ja kalkkaa,
kun käymme tanssiin näin
kas näin

Soma sukkainen sääri ja punasuu,
veritahra yötä läikittää
Olen kaunis ja harhainen,
sulla viiksissä omenatomua

Mikä yö
missä huomen
Kuka muistaa tai välittää kun vielä
hetken
tanssaamme näin,
kas näin

Aamulla sitten oksennamme
kuin nenästä virtaisi
puroina hunajaa

Illalla Vastavirralle ja T:n ystävän syntymäpäiville.

Minä olin vanha jo ennen syntymääni. Nautintoa saan vain näistä itsetuhon riiteistä.

Mutta sinun kämmenissäsi minun ikäni oli vain yksi aamupäivä ja huonosti nukuttu yö. Kaikki oli minulle uutta, eikä mikään ollut ennen koettua.

Huudan, koska olen nuori.
Vaikenen, koska olen vanha.

Minä synnyn uudelleen. Selkäni takana seisovat vanhojen imperiumien rauniot. Minä synnyn uudelleen.

Kaipaa en kuin sinua ja puita.

Washington. Oregon. California. Hawaiji. Alaska. Arizona. Nevada. Utah. Idaho. Montana. New Mexico. Texas. Wyoming. Colorado. South Dakota. North Dakota. Minnesota. Wisconsin. Michigan. Oklahoma. Kansas. Nebraska. Louisiana. Missouri. Arkansas. Mississippi. Alabama. Georgia. Florida. South Carolina. North Carolina. Virginia. West Virginia. Tennessee. Kentucky. Illinois. Iowa. Indiana. Ohio. Pennsylvania. New Jersey. Maryland. Delaware. Rhode Island. New York. Vermont. Massachusetts. New Hampshire. Connecticut. Maine.

Tiedän myös missä ne on, niin että osaan sitten paeta Meksikon rajalle ilman karttaakin. On oikeastaan aika tyytyväinen olo, vaikka en tiennytkään Romaanihenkilön kuolemasta oikein mitään. Kykenen edelleen oppimaan ja muistamaan jotain eli aivot eivät ehkä vielä muistutakaan ihan seulaa. Somaa. Ja omahyväistä. Mutta minä olen. Tositositositosi omahyväinen.

No oli vaikea. Kamalan vaikea. Läpipääsyä en epäile, mutta huh.

Toistan: huh.

Muutoinkin ärsyttää.

Olen pensaikossa lymyävä käärme.

Koettaisit ryhdistäytyä vähän. Vaihda vaikka vaatteet, harjaa hiuksesi, käy suihkussa, syö vähän jotain. Käy kaupungilla ja osta itsellesi jotain mukavaa (ei viinaa). Juokse puisto päästä päähän, laske puluja, kerro tulos kuudellasadallakuudellakymmenelläkuudella ja tule sitten kertomaan siitä minulle.

Puuskutat juostuasi portaat ylös, poskesi hehkuvat pidätellystä innosta (elossaelossaelossa, vaikka yritit niin kuolla), hiukset ovat sateesta kosteat. Jotain tapahtui siellä, ihmisten keskellä lintuja, eläviä eläimiä, puluja, roskansyöjiä. Jotain tapahtui siellä, eikä sinun enää tarvinnut teeskennellä kiinnostusta.

Amen, puluja on monta ja ne ovat kaikki elossa. Kuolleilla ei enää väliä.

Edelleen sinä teet sitä, arvoisa muusani, mutta minä annan sen sinulle anteeksi.