IRC-Galleria

Kotimatkan jäljiltä olen vain siis tosi jäässä.

En kyllä ikinä rupea mikskään saatanan maisteriksi. Multa puuttuu joko jokin geeni tai sitten aivosoluja, mutta mua ei vain ole luotu tuommoiseen ryhmässä runkkaukseen. En mie jaksa.

Yhyy yhyy.

Ehkä tää tästä silti vielä iloksi muuttuu. Ongelma taitaa olla siinä, että jotkin asiat sijaitsevat päässäni vähän eri kohdassa kuin muilla.

Neiti N. oli luennoilla tänään

Jestas. Pelottavaa tämä asioiden tekeminen.

Et ollutkaan se joksi sua luulin, olit noin
kolme astetta pielessä.

Viime yönä näin unta, että talutin tiikeriä
tai ehkä se talutti minua.
Chillailtiin siinä, ihan vaan kävelyllä, minä ja iso kissa,
mutta yks kaks tuli hälytys. Sireenit ulvoi.
Jyväskylä oli taas jokin kummallinen lumemaailma,
jossa kaupungin alla kasvaa tunneleita,
ihmiset eivät piittaa omaisuudestaan,
portaat sortuvat,
kissat katoavat
ja katon harjan takaa katsoo ihan vitun iso
King Kong.

Unessa olen valveilla olen unessa.

Sitten junalla Jyväskylään. Leijun korkealla, vuorten yllä sumuna.

Kalenteri tykyttää luentoja ja minä olen vain tyytyväinen. On jokin paikka jonne kävellä. On tilaa tehdä yksin, olla olemassa omillaan.

Mutta tosi rakastunut olen.

En malta odottaa, että pääsen asioihin käsiksi.

Sunnuntaina sitten takaisin Jyväskylään.

Oisko aika taas ottaa rikkailta ja antaa köyhille?

-N.

Oli kauhee krapula ja pakko saada jotain hiilihappopitoista juotavaa ja menkatkin alko ja tärisin ja hikoilin ja horjahtelin ja puhuin hirveän hiljaa ja haisin varmaan vanhalle viinalle ja nyt pitäis mennä samaan kauppaan taas uudestaan :). Melkein en kehtaa. Mutta kai sitä pitää juoppojenkin saada käydä kaupassa jossain.